Asua taloa ∼ talossa

Asua-verbiä käytetään yleensä niin, että paikka ilmaistaan olosijaisella substantiivilla tai merkitykseltään sellaista vastaavalla adverbilla, esimerkiksi asua talossa, Vantaalla, kotona. Sitä on kyllä vanhastaan käytetty myös niin, että paikka ilmaistaan partitiivi­sijaisella objektilla, esimerkiksi asua taloa, mutta silloin merkitys on (NSK:n mukaan) ’asukkaana viljellä t. hoitaa’. Kyse ei tällöin ole pelkästä asumisesta, vaan (ainakin yleensä) maa- ja metsä­taloudesta ja ”talon pitämisestä”. Suomen murteiden sana­kirjan kuvaus asua-sanasta on samansuuntainen.

PSK:ssa ja KSK:ssa vastaavaan kuvaukseen on tullut uusia piirteitä. KSK kuvaa näin:

Erik. olla asukkaana jssak, viljellä t. hoitaa asukkaana.

Kiinalaisten asuma kaupunginosa.
Tila, jota sama suku on asunut satoja vuosia.

Vanhan merkityksen ohella, sen edellä, on asukkaana olemisen merkitys. Erottimena on vain pilkku, joka yleensä tarkoittaa sitä, että kyse on saman merkityksen eri selityksistä eikä eri merkityksistä (joita erottaisi puoli­piste). Tämän voisi tulkita niin, että asua-verbiin voi aivan yleisesti liittää objektin, tarkoittaahan se aina asukkaana olemista; voisi siis sanoa vaikkapa Asun Espoota tai Asun rivitaloa. Ainoassa esimerkissä on kuitenkin agentti­parti­siip­pi asuma, ja ehkä ajatus koskeekin vain sitä.

Jo NSK:ssa mainitaan partisiipit asuttu ’jossa asutaan’ ja asuttava ’jossa voi asua’, vaikka tällaisia passiivin partisiippeja yleensä käytetään vain transitiivisista verbeistä, jolloin merkitykset olisivat ’jota asutaan’ ja ’jota voi asua’. NSK:ssa on vieläpä omana haku­sana­naan asumaton, selityksenä ”jossa ei asuta t. ei voi asua; autio”. Käytännössä siis asua-verbin useimpia passiivin partisiippeja on hyväksytysti käytetty silloinkin, kun tarkoitetaan pelkkää asumista jossakin eikä jonkin (maatilan tms.) asumista.

Uusi linja ei siis ehkä tarkoita enempää kuin sitä, että agentti­partisiippia asuma voisi käyttää samoin. Tätä voisi verrata siihen, miten passiivin partisiippien käyttö on muutenkin sallittu muutamissa tapauksissa, joissa ei ole kyse transitiivi­verbeistä; ks. Pidetty-tyyppisten muotojen käyttö.