Täysin vieraat nimet jäävät yleensä astevaihtelun ulkopuolelle kuten edellisessä kohdassa käsitellyt sitaattilainatkin. Taivutamme Cato : Caton (ei Cadon).
Toisaalta suomen kieleen mukautuneet sovinnaisnimet ovat astevaihtelussa kaksoiskonsonanttien osalta, esimerkiksi Kalkutta : Kalkutan. Joissakin tapauksissa myös yksinäiskonsonantti on astevaihtelussa, esimerkiksi Riika : Riian. Ei kuitenkaan ole ohjeellista luetteloa siitä, mitä nimiä astevaihtelu koskee. Eksonyymit-sivustoa voi pitää ohjeellisena luettelona siitä, mille paikannimille on suomessa sovinnaisasu, mutta se ei ota kantaa taivutukseen.
KOP:n sivulla Yhdysvaltain osavaltiot on otsikon ”Tiesitkö?” alla seuraava yleinen ohje:
Vieraskielisten nimien keskellä olevat k, p, t tai kk, pp ja tt kirjoitetaan taivutusmuodoissa sellaisinaan, mutta äännettäessä ne voivat vaihdella:Mississippin : Mississippille äännetään joko [mississippin : mississippille] tai [mississipin : mississipille]
Tämä lienee tulkittava muutokseksi, koska aiemmissa ohjeissa ei ole puhuttu siitä, että astevaihtelua esiintyisi ääntämyksessäkään. Vrt. kuitenkin eräänlaiseen rinnakkaisilmiöön: Vierasperäisten sanojen loppukonsonantin kahdentuminen.
Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas (4. painos v. 2011) esittää hiukan pitemmälle menevän kannanoton (s. 57), jossa mainitaan Mississippi esimerkkinä sanasta, jossa voi olla astevaihtelu kirjoituksessakin:
Vieraskieliset sanat eivät yleensä ole astevaihtelun alaisia – –. Tutuimpien, erityis- tai yleislainaa muistuttavien nimien kaksois-k, -p tai -t on kuitenkin mukautunut aste-vaihteluun, esim. Marokko : Marokosssa, Kalkutta : Kalkutassa (myös Kalkuttassa), Mississipin (myös Mississippin).