Uudehkoa lainasanaa avatar on taivutettu vieraana sanana, esimerkiksi avatarin. Kielikellon 2/2009 kirjoituksessa Avatar sanotaan kuitenkin:
Sanaa voi taivuttaa kahdella tavalla, joko vierassanana tai suomalaisena tar-loppuisena sanana. Vierassanaan liitetään taivutuspäätteet i-sidevokaalin avulla: avatarin, avataria, avatariin. Toisaalta avatar voi taipua samoin kuin esim. kuningatar: avattaren, avatarta, avattareen.
KSK esittää tämän mukaisesti sanalle avatar kaksi taivutustapaa. Vaikka asiasta ei aiemmin ollut erityistä normia, ”suomalainen” taivutus poikkeaa uusien lainasanojen taivuttamisen yleisestä linjasta.
Sana on aiemmin esiintynyt (mm. vuosien 1909–1922 Tietosanakirjassa) asussa avatara hindulaisuuden käsitteenä, joka tarkoittaa jumalan inkarnaatiota (tavallisesti ihmisen muodossa). Alkuperä on sanskritin sanassa avatāraḥ ’laskeutuminen’. Sanaa on tässä merkityksessä käytetty suomessa myös asussa avataara.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.