PSK:n ja KSK:n mukaan aimo on taipumaton, esimerkiksi sai aimo annoksen. Tämä poikkeaa NSK:n kuvauksesta, jossa aimo tosin kuvataan ensisijaisesti taipumattomana, mutta todetaan sen esiintyvän myös taipuvana, etupäässä runokielessä. (Myös murteissa aimo on useimmiten taipumaton, mutta esiintyy myös taipuvana. Nykykielessä taipuvuutta, esimerkiksi sai aimon annoksen esiintyy melko paljon, mutta taipumattomuus on tavallisempaa.)
Vrt. vastakkaissuuntaiseen muutokseen kelpo-sanan taivutuksessa.