Foneemiperiaatteen kannalta gemenan ja versaalin (isojen ja pienten kirjainten) välillä ei yleensä ole eroa. Joku voisi tehdä tästä sen radikaalin päätelmän, että eroa ei tarvita. Luotiinhan eurooppalaisen sivistyksen perusta ilman sitä, sillä klassillisessa kreikassa ja latinassa käytettiin vain versaaleja.
Versaali-K ja gemena-k edustavat samaa grafeemia ja tarkoittavat samaa foneemia, sillä Kukko ja kukko ääntyvät aivan samalla tavoin. Vai ääntyvätkö? Jos Kukko on erisnimi, esimerkiksi paikkakunnan nimi tai sukunimi, niin äännetäänkö se eri tavalla kuin yleisnimi kukko? Onko yleisnimien ja erisnimien ääntämyksen välillä joitakin vaikeasti määriteltävissä olevia painotuksen tai äänensävyn eroja? Asiaa ei tietääkseni ole tutkittu. Arvelisin kuitenkin, että eroja voi olla, varsinkin jos erisnimenä käytetään sanaa, joka esiintyy myös ja yleisemmin yleisnimenä. Ehkäpä itse pidän sellaisissa tilanteissa suhteellisen selvän tauon nimen edellä, ikään kuin varoituksena kuulijalle siitä, että seuraa jotakin epätavallista, siis tässä tapauksessa tavallinen sana epätavallisessa merkityksessä.
Toisaalta vaikka yleis- ja erisnimien välillä olisikin ääntämysero, se on liian epämääräinen auttaakseen kirjoittajaa. Vaikka ero olisi periaatteessa kuultavissa, niin ääntämysero varmaankin olisi horjuva silloin, kun kirjoitusasukin. Yksi gemenan ja versaalin normienmukaisen käytön vaikeuksista onkin siinä, että kyseessä on yksinomaan kirjoitettua kieltä koskeva sopimus, jolla ei ole suhdetta puhekieleen. Toinen, suurempi vaikeus on erisnimen käsitteen epämääräisyys. Miksi maannimi Suomi on erisnimi mutta kielennimi suomi on yleisnimi? Ei niin toki olekaan, vaan tällaisissa tapauksessa gemenan ja versaalin käyttö perustuu mielivaltaiseen ”sopimukseen”. Sopimusta ei tunneta tai ei noudateta kovinkaan kattavasti. On esimerkiksi melko tavallista kirjoittaa Suomen kieli.
Ongelmia aiheuttaa myös se, että versaalilla on viisi erillistä käyttöä, jotka eivät liity toisiinsa mitenkään tai liittyvät vain lievästi:
Nämä käytöt saattavat sekaantua toisiinsa ja häiritä toisiaan. Virkkeen aloittavasta sanasta ei näe, onko se erisnimi. Versaalilyhenteet väkisinkin korostuvat, vaikka ei olisi tarkoitus.
Eri käyttötavat saattavat jossain määrin heijastaa ääntämystä, mutta varsin eri tavoin: