Sanojen korostaminen kirjoituksessa viittaa siihen, että niitä pitäisi korostaa myös silloin, kun teksti luetaan ääneen. Ei kuitenkaan ole selvää, mikä kaikki on tulkittava korostukseksi tässä mielessä. Korostukseen voi sisältyä esimerkiksi äänenvoimakkuuden nousu, ehkä myös äänenkorkeuden nousu, tai selvä tauko ennen korostettavaa sanaa. Ei myöskään ole selvää, miten korostus olisi puheessa tehtävä ja olisiko esimerkiksi lihavalla kirjoitettua tekstiä korostettava enemmän kuin kursiivilla kirjoitettua.
Korostamiseen käytetään hyvin monenlaisia keinoja. Vanhin lienee alleviivaus, joka on luontevin tapa käsinkirjoitetussa tekstissä. Myös VERSAALIN KÄYTTÖ on vanhaa perua, mutta sitä kai alun perin käytettiin enemmänkin kunnioituksen osoittamiseen. Painoteksteissä oli usein käytössä h a r v e n t a m i n e n, joka nykyisin aiheuttaa varsin vanhahtavan vaikutelman. Se merkitsee myös poikkeamista ääntämyksen mukaisesta kirjoittamisesta, jos harvennus tehdään välilyönneillä, joita käytetään myös sanaväleinä. Myös voidaan käyttää muusta tekstistä poikkeavia kirjasinlajeja tai värejä.