Usein väitetään, että Internet on lakien ulkopuolella. Taustalla lienee ajatus, että Internetissä ollaan kuin laivassa, joka on kansainvälisellä merialueella aluevesirajojen ulkopuolella. Todellisuudessahan Internetin käyttäjä on (lähes aina) fyysisesti jossakin maassa ja siten sen lainkäytön piirissä. Lisäksi vaikka näin ei olisikaan, ei silti oltaisi lain ulkopuolella.
Hyvän, joskin jo osittain vanhentuneen, lyhyen yleiskatsauksen antaa Marika Arkiman essee Internettiä koskevat lait. Huomattavasti laajemmin aihetta käsittelee liikenne- ja viestintäministeriö julkaisu 34/2000, Vastuu laittomasta sisällöstä verkkoviestinnässä.
Esimerkiksi Suomen rikoslain soveltamisalue on periaatteessa hyvin laaja, ja siihen sisältyvät mm. seuraavat periaatteet, jotka on säädetty rikoslain 1. luvussa:
2 § Suomen kansalainen ja Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalainen tuomitaan Suomen lain mukaan myös rikoksesta, jonka hän on tehnyt Suomen ulkopuolella.
4 § Rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen seuraus ilmeni, tai, jos rikos jäi yritykseksi, missä täytetyn rikoksen seuraus olisi ilmennyt.
Kyse ei siis ollenkaan ole siitä, että laki ei koskisi sitä, mitä Internetissä tehdään. Kyse on siitä, minkä kaikkien maiden lakeja siihen voidaankaan soveltaa. Esimerkiksi nyyseissä esitetystä solvauksesta voitaisiin nostaa syyte miltei missä hyvänsä maailman maassa.
Eri asia sitten on, että toisella puolen maailmaa tehdystä rikkeestä, esimerkiksi tekijänoikeuden loukkauksesta, ei kovin herkästi nosteta oikeusjuttua. Sellaiset oikeusprosessit ovat hankalia ja kalliita ja tulokset epävarmoja. Toisaalta jos sellaiseen joutuu syytetyn penkille ja häviää, lasku voi olla iso, joten kannattaa katsoa eteensä.
Kunnian ja yksityiselämän suoja on periaatteessa varsin laaja. Sen loukkaamisen rangaistavuudesta on säädetty rikoslain 24. luvussa. Kunnianloukkauksena pidetään sitä, että joku "esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa" tai muuten halventaa toista. Lain perusteluissa on erikseen selvennetty, että "jos väite on tosi - - , teko voisi kuitenkin tulla rangaistavaksi - - kunnianloukkauksena, jos tiedolla tai vihjauksella tahallisesti halvennetaan toista". Esimerkiksi jos väittää toisen tehneen rikoksen, voi itse joutua tuomiolle, vaikka väite sinänsä olisi tosi ja todistettavissa - jos nimittäin väitteen esittäjällä oli tarkoitus loukata. Yksityiselämän loukkaamisena taas pidetään sitä, että joku "oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa". - Selvää lienee, että näiden säädösten soveltaminen on usein vahvasti riippuvainen kulloisestakin tilanteesta ja sen tulkinnasta. Mutta jos tekee mieli vaikkapa fleimisodassa ottaa "argumentiksi" se, miten kiistakumppani on sikaillut joissakin bileissä, on syytä muistaa, että silloin todennäköisesti tulisi loukatuksi paitsi hyvää makua myös Suomen lakia.
Esimerkkeinä muusta lainsäädännöstä, joka on otettava huomioon nyysien käytössä, mainittakoon seuraavat:
Mainittakoon vielä rikoslain 11. luvun 8 §:n säädös:
Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.