Saksan kielessä käytetään latinalaisten perusaakkosten lisäksi kirjaimia ä, ö, ü ja ß.
Kirjaimet ä, ö ja ü tulkitaan siinä määrin a:n, o:n ja u:n muunnelmiksi, Umlaut-kirjaimiksi, että niitä käsitellään aakkostuksessa samoin. Jos näitä kirjaimia ei voida käyttää, on yleisenä tapana korvata ne yhdistelmillä ae, oe ja ue. Vanhoissa nimissä on usein vaihtelua oe ∼ ö, ja tämäntapaisten nimien oikeinkirjoitus on tarkistettava erikseen.
Kaksois-s:n ß käytön säännöt ovat vaihdelleet melko lailla. Vuonna 1901 vahvistettiin saksan oikeinkirjoituksen säännöt, mutta 1990-luvulla aloitetussa uudistuksessa (Rechtschreibreform) muutettiin mm. ß:n käytön sääntöjä ja versaalin käyttöä sanojen alussa. Uudistusta ei ole kaikkialla hyväksytty, joten kirjavuutta esiintyy yhä. Lisäksi uudistus ei vaikuta henkilönnimiin, vaan niissä voi esiintyä vanhoja kirjoitusasuja.
Sääntöjä ja niiden vaikutusta kuvataan kohdassa Kaksois-s.
Yhdistelmä sch on saksassa suhu-s:n (suomen oikeinkirjoituksen š) merkki.
Muutoin yhdistelmä ch on äänneympäristön mukaan ”ach-äänteen” [x] tai ”ich-äänteen” [ç]) merkki.