Kirjainten tarinoita, luku 5 Lisäkirjaimet:

5.5 Kaksois-s ß

Saksan kielessä käytetyn kaksois-s:n (englanniksi sharp s, saksaksi Esszett) synnystä on esitetty useita käsityksiä. Yhden käsityksen mukaan se on syntynyt yhdistelmästä sz, toisen mukaan yhdistelmästä ss. Molemmat ovat ilmeisesti sikäli oikeita, että ß:llä on kahtalainen alkuperä. Kummassakin tapauksessa on ensimmäinen kirjain ollut fraktuuran pitkä s, siis ſ. Yhdistelmistä ſs ja ſz, jotka kirjoitettiin ligatuureiksi (fraktuurafontilla: ſs, ſz) on melko ymmärrettävästi päädytty ß-muotoon (fraktuurafontilla: ß) Myös vanhassa, fraktuuralla painetussa kirjasuomessa on joskus käytetty ß-kirjainta.

Usein väitetään, että ß olisi poistettu saksan oikeinkirjoituksesta. Huhu on perätön. Se on saanut alkunsa lähinnä siitä, että 1990-luvulla saksan virallisessa kirjoitusjärjestelmässä vähennettiin ß:n käyttöä. Nykyisten sääntöjen mukaan sitä käytetään vain pitkän vokaalin tai diftongin jäljessä. Se siis säilytettiin esimerkiksi sanoissa groß (jossa o ääntyy pitkänä) ja heißt, mutta monille saksanlukijoille tutut daß ’että’ ja ißt ’syö’ kirjoitetaan nyt dass ja isst.

Henkilönnimiin uudistus ei vaikuta, ja niissä esiintyy erilaisia käytäntöjä. Periaatteessa jokaisen nimen asu on selvitettävä erikseen. Esimerkiksi nimen Strauss lisäksi esiintyy myös nimi Strauß. Selvitystehtävää vaikeuttaa, että esimerkiksi suomalaisissa hakuteoksissa usein käytetään ss-yhdistelmää silloinkin, kun ß olisi oikein.

Paikannimistä huomattakoon, että nykyisen oikeinkirjoituksen mukaan ß-kirjainta käytetään sanassa Straße ’katu’, joka usein esiintyy kadunnimien jälkiosana. EU:n hallinnossa keskeisen kaupungin nimi on nykysaksaksi Straßburg; toisaalta suomenkielisessä tekstissä käytetään nykyisin yleisesti ranskan­kielistä asua Strasbourg.

Sveitsissä ja Liechtensteinissa on jo melko pitkään ollut sallittua ja yleistä korvata ß aina ss:llä, mutta tämä ei päde Saksassa. Suomalaisesta näkökulmasta ß on saattanut näyttää käytöstä poistetulta kirjaimelta sen takia, että suomalaisissa julkaisuissa, jopa sana­kirjoissa, se on usein korvattu ss:llä.

Muutamissa sanoissa ss:n ja ß:n ero on ainoa, joka erottaa toisistaan muutoin samoin kirjoitettavat sanat, esimerkiksi Masse ’joukko’ ja Maße ’määrät’ (sanan Maß monikko). Näiden ääntämyksessä on siis se ero, että ß:n edellä vokaali on pitkä.

Kaksois-s esiintyy alkujaan vain gemenassa. Jos sana kirjoitetaan kokonaan versaalilla, tulee ß:n tilalle SS. Esimerkiksi sana heißt on versaalilla HEISST. Jos tieto­kone­ohjelmassa on toiminto, jolla teksti muutetaan versaaliksi, ohjelma ei suinkaan välttämättä osaa käsitellä ß:ää lainkaan, joten voi syntyä vääriä muotoja kuten HEIßT.

Nykyisin Unicodessa on myös versaali-kaksois-s ẞ (U+1E9E). Sen käyttö on vähäistä, mutta sitä voidaan käyttää erottamaan esimerkiksi nimet Strauss ja Strauß silloin, kun ne kirjoitetaan versaalilla: STRAUSS, STRAUẞ.

Suomalaisella monikielisellä näppäimistöllä ß:n voi kirjoittaa yhdistelmällä AltGr(s).