Kirjainten tarinoita, luku 6 Kirjainten käyttö eräissä kielissä:

6.48 Serbia, bosnia ja montenegro

Serbiaksi kutsutaan serbokroaatin muotoa, jota puhutaan lähinnä Serbiassa. Aiemmin serbokroaatti käsitettiin yhdeksi kieleksi, jonka eri muotoja ovat serbia ja kroatia, tärkeimpänä erona se, että serbiaa kirjoitettiin kyrillisin ja kroatiaa latinalaisin kirjaimin. Poliittisista syistä kutsutaan serbiaa ja kroatiaa nykyisin eri kieliksi, ja niitä on tietoisesti pyritty kehittämään toisistaan eroaviksi.

Suomalaisen standardin määrittelemä serbian translitterointi on sama kuin venäjän seuraavin poikkeuksin ja lisäyksin:

ҕ translitteroidaan đ (U+0111, poikkiviiva-d, versaalina Đ); kirjaimen đ korvaamisesta dj:llä ks. kuvausta poikkiviiva-d:stä luvussa 5

е translitteroidaan aina e:llä

ј (U+0458) translitteroidaan j

љ translitteroidaan lj

њ translitteroidaan nj

һ (U+04BB) translitteroidaan ć (U+0107, akuutti-c)

ц translitteroidaan c

ч translitteroidaan č

џ translitteroidaan dž

Montenegrossa puhuttua kielimuotoa ei ole aiemmin pidetty omana kielenään vaan serbokroaatin, myöhemmin serbian muotona. Poliittisista syistä, etenkin Montenegron itsenäistyttyä omaksi valtiokseen, on alkanut esiintyä pyrkimyksiä luokitella se kieleksi. Joka tapauksessa sitä on syytä translitteroida serbiaa koskevien sääntöjen mukaan.

Sama koskee bosniaa, josta on ruvettu puhumaan omana kielenään jo aiemmin, Bosnia-Hertsegovinan itsenäistymisen jälkeen.

Serbian, montenegron ja bosnian translitteraatio on oikeastaan vain kielen vaihtoehtoisen kirjoitusjärjestelmän käyttöä. Näitä kielimuotoja nimittäin kirjoitetaan myös latinalaisin kirjaimin, noudattaen edellä kuvattuja vastaavuuksia. Käytännössä tämä merkitsee, että tällöin käytetään samaa kirjoitusjärjestelmää kuin kroatiassa.