Kirjainten tarinoita, luku 6 Kirjainten käyttö eräissä kielissä:

6.49 Slovakki

Slovakki on slaavilainen kieli, joka on läheistä sukua tšekille. Sitä puhutaan Slovakiassa, entisen Tšekkoslovakian itäosassa, eikä sitä pidä sekoittaa sloveeniin. Sekaannuksia aiheuttaa mm. se, että Slovakian nimi slovakiksi ja tšekiksi on Slovensko.

Slovakkia kirjoitetaan latinalaisin aakkosin käyttäen lisäksi seuraavia tarkkeita:

– akuutti vokaalin päällä (á, é, í, ó, ú, ý) osoittaa vokaalin pitkäksi
– akuutti l:n tai r:n päällä (ĺ, ŕ) tarkoittaa kaksoiskonsonanttia, kuten suomessa ll ja rr
– hattu c:n, s:n tai z:n päällä osoittaa ”suhahtavaa” ääntämystä: č ääntyy [ʧ] eli suunnilleen kuten suomen tš, ja š ja ž ääntyvät suunnilleen kuten suomessa
– hattu d:n tai t:n päällä osoittaa konsonantin palataaliseksi; kuten luvussa 4 kerrottiin, hattu on gemenakirjaimen yhteydessä yläpilkun tapainen (ď, ť) ja vain versaalissa varsinainen hattu (Ď, Ť)
– hattu l:n päällä osoittaa myös palataalisuutta, mutta hattu on myös versaalissa yläpilkun näköinen (ľ, Ľ); tällaista esitystä pidetään painotekstissä pidetään hattu-l:n oikeana muotona, ja tämä on myös käytäntönä useimmissa fonteissa; tärkein poikkeus on Arial Unicode MS (jossa ulkoasu on ľ).
– hattu n:n päällä (ň) osoittaa konsonantin palataaliseksi (karkeasti samantapaiseksi kuin nj)
– sirkumfleksi o:n päällä (ô) tarkoittaa, että kirjain ääntyy diftongina [uo]
– treema a:n päällä (ä) osoittaa vokaalin ääntyvän [æ] (siis kuten suomen ä) tai [e].

Yhdistelmä ch on slovakissa yhden äänteen [x] merkki. Yhdistelmät dz ja käsitetään af‍frikaatoiksi, joten niitäkään ei ole syytä jakaa.