Kirjainten tarinoita, luku 3 Kirjainten A–Ö tarinoita:

Žž

Hattu-s:n kaveri

Hattu-z on syntynyt samaan tapaan kuin hattu-s (ks. Š:n tarinaa). Lähtökohtana on tällöin ollut z kirjaimena, joka ääntyy soinnillisena s:nä.

Hattu-z esiintyy mm. liettuan, latvian ja useiden slaavilaisten kirjaimistoissa, ja se on otettu myös suomen ja kirjaimistoihin käytettäväksi lainasanoissa. Lisäksi sitä käytetään siirto­kirjoitus­järjestelmissä. Se tarkoittaa suhu-s:n (š) soinnillista vastinetta eli äännettä, joka esiintyy s:llä merkittynä esimerkiksi englannin sanassa measure. Ž:lla merkityn äänteen merkki foneettisessa IPA-kirjoituksessa on häntä-z eli ezh-kirjain.

Suomen sanoissa yleensä vain dž-yhdistelmässä

Ž-kirjain on suomessa huomattavasti harvinaisempi kuin š-kirjain. Varsinaisissa suomen sanoissa se esiintyy vain muutamissa lainasanoissa, käytännössä vain yhdistelmässä , esimerkiksi džonkki ja maharadža.

Yhdistelmä vastaa usein vieraiden kielten affrikaattaa, kuten englannin j:llä merkittyä äännettä. Suomessa kuitenkin ääntyy kahtena konsonanttina, joten lainasanoissa ja suomeen mukautuneissa nimissä sellainen tavutus kuin maharad-ža tai Kambod-ža on sallittu.

Monien lainasanojen takana on alkuperäisessä lainanantajakielessä soinnillinen suhu-s, joka kuitenkin on yleensä korvattu soinnittomalla suhu-s:llä. Tämä johtuu osittain siitä, että sanat ovat lainautuneet ruotsin kautta, osittain siitä, että soinnillinen suhu-s on suomen äännejärjestelmässä vielä oudompi tulokas kuin soinniton. Mainitunlaiset sanat kirjoitetaan usein sitaattilainan tavoin eli alkukielen mukaisesti. Esimerkkejä: bridge (bridše), jockey (dšoki) ja journalismi (šurnalismi). Edellä on mainittu sulkeissa kirjoitusasu, jota käytettäisiin, jos noudatettaisiin suomen kirjoitusjärjestelmää. Tällaisissa sanoissa saattaa kyllä joskus esiintyä (englannin ja ranskan vaikutuksesta) myös soinnillinen suhu-s (bridže jne.), mutta tavallisempaa on, että suhu-s lähenee s-äännettä tai muuttuu sellaiseksi (bridse jne.)

Ž vieraissa nimissä

Tavallisimmin ž:n kohtaa venäläisissä nimissä, sikäli kuin niissä käytetään suositeltua ž:aa eikä zh:ta. Esimerkkejä: Nižinski, Ždanov, Žukov, Brežnev, Žirinovski. Lisäksi ž esiintyy mm. balttilaisissa kielissä, esim. Žīgure.

Korvike zh

Pakottavissa tilanteissa – kun ž:n käyttö ei kerta kaikkiaan ole mahdollista – joudutaan ž korvaamaan zh:lla, esimerkiksi maharadzha, Nizhinski, Zhdanov. Balttilaisissa nimissä, joiden varsinaiseen kirjoitusasuun (vastakohtana esimerkiksi kyrillisestä kirjaimistosta trans­lit­te­roi­duil­le asuille) ž kuuluu, zh:n käyttö ei vaikuta luontevalta. On ehkä parempi vain jättää tarkkeet pois, esimerkiksi Zigure.

Kiinalaisissa nimissä zh (esimerkiksi nimissä Zhengzhou ja Zhou Enlai) ei nykyjärjestelmän mukaan ole ž:n korvike vaan pīnyīn-siirtokirjoitukseen kuuluva yhdistelmä. Se ei edes tarkoita soinnillista suhu-s:ää, vaan erityyppistä äännettä (ks. lukua 6).

Ž yleisempi virossa

Š-kirjaimen tavoin ž esiintyy myös viron kielessä samassa tehtävässä kuin suomessa, mutta selvästi yleisempänä. Viron on säilyttänyt lainanantajakielen soinnillisen suhu-s:n monissa sanoissa, joissa suomessa on soinniton suhu-s tai tavallinen s tai joiden tilalla suomessa on omaperäinen sana. Esimerkkejä: žakett ’saketti’, želee ’hyytelö’, žiraff ’kirahvi’, žurnaal ’aikakauslehti’.