Tunnemme kirjaimen Å nimellä ruotsalainen o, ja ruotsalaista alkuperää se onkin, vaikka se myöhemmin otettiin käyttöön myös tanskassa ja norjassa. Å:ta on ruvettu käyttämään 1400-luvulla. Tämä uusi merkki lisättiin ruotsin silloisen aakkoston loppuun. Myöhemmin sen perään tulivat vielä Ä ja Ö
Alkuperä on hiukan epäselvä, mutta joka tapauksessa kyseessä on ollut A-kirjain, jonka yläpuolelle on kirjoitettu toinen kirjain pienikokoisena. Å:n muodon perusteella näyttäisi ilmeiseltä, että toinen kirjain on ollut O, mutta äänteellisin perustein on todennäköisempää, että se on alkujaan ollut A. Lisäkkeen pyöreä muoto johtuu ehkä gemena-a:sta.
Niissä nykyruotsin sanoissa, joissa esiintyy Å, on aiemmin ollut pitkä a-äänne, jota saatettiin merkitä aa:lla tai a:lla, jonka yläpuolella on pienempi a. Myöhemmin tällaisen pitkän a:n ääntämys muuttui o-äänteeksi. Vanhempi äänne on usein säilynyt ruotsista suomeen kauan sitten lainautuneissa sanoissa. Vertaa esimerkiksi sanoja skåp ja kaappi, båt ja paatti sekä Nådendal ja Naantali.
Alkujaan å siis on todennäköisesti syntynyt aa-yhdistelmän kirjoitustavasta aikana, jolloin aa:n ääntämys oli muuttunut tai muuttumassa o-äänteeksi. Myöhemmin å levisi myös muihin sanoihin o:n merkiksi. Tähän se sopi hyvin, koska sen äännearvo ruotsissa on aina o, kun taas o-kirjain voi ääntyä o:na tai u:na.
Nykyruotsissa å-kirjain ääntyy o-äänteenä, jonka pituus riippuu äänteellisestä asemasta sanassa. Esimerkiksi sanassa Åland se ääntyy pitkänä, sanassa hålla taas lyhyenä. Ruotsissa pelkkä å muodostaa myös sanan, merkitykseltään ’joki’, ja se esiintyy usein yhdyssanamuotoisten nimien jälkiosana.
Koska å-kirjain koetaan varsinkin Suomessa leimallisesti ruotsalaiseksi kirjaimeksi, sitä käytetään usein leikillisesti ruotsalaisuuteen viitattaessa, esimerkiksi kirjoittamalla ruåtsalainen.
Vasta viitisensataa vuotta syntymänsä jälkeen å-kirjain omaksuttiin ruotsista muihin kieliin. Norjan kieleen se otettiin aa:n tilalle virallisesti vuonna 1918 ja tanskan kieleen vuonna 1948.
Koska å on otettu tanskassa ja norjassa käyttöön suhteellisen myöhään, näissä kielissä esiintyy vielä nimiä, joissa usein käytetään vielä vanhaa kirjoitusasua, jossa å:n tilalla on aa. Esimerkiksi norjalainen etunimi Håkon esiintyy usein vanhassa asussa Haakon. Tanskalainen kaupunginnimi Ålborg esiintyy sekin muodossa Aalborg mm. kaupungin verkkosivuilla, vaikka niillä muutoin käytetään å-kirjainta, samoin tuotenimessä Aalborgs akvavit. Sen sijaan Århus esiintyy nykyisen oikeinkirjoituksen mukaisella asullaan.
Ymmärrettävistä syistä yhdistelmää aa käytetään usein å:n tilalla myös silloin, kun merkkivalikoima on rajoittunut, esimerkiksi verkkosivuston nimessä (www.aarhus.dk, joskin nykyisin myös www.århus.dk toimii uusilla selaimilla).
Å-kirjain mainitaan perinteisesti suomalaisen aakkoston kirjaimena. Tämä johtuu historiallisista syistä ja siitä, että suomenkielisissä teksteissä esiintyy ruotsinkielisiä nimiä. Missään suomen sanassa ei esiinny å-kirjainta, ellei oteta huomioon vieraista nimistä muodostettuja johdoksia (esim. århusilainen), ruotsalaiseen henkilönnimeen perustuvaa sanaa ångström ja lähinnä koomista sanamuodostetta hårologi ’hiustenhoidon ammattilainen’ (ruotsin sanasta hår ’hiukset’). Aapisissa esimerkit Å-kirjaimen käytöstä ovat ruotsinkielisiä nimiä kuten Åke.
Vanhassa kirjasuomessa käytettiin joskus å-kirjainta o-äänteen merkkinä, esimerkiksi hånga ’honka’. Kyse oli todennäköisesti satunnaisesta ruotsin kirjoitusjärjestelmän vaikutuksesta.
Å-kirjain ei siis kuulu suomen kielen aakkostoon, mutta se kuuluu kyllä perinteiseen suomalaiseen aakkostoon, siis Suomessa yleisesti käytettyyn aakkostoon.
Koska Suomessa on usein mukautettu ruotsinkielisiä nimiä suomen kieleen, on å-kirjain saattanut korvautua o:lla tai oo:lla. Niinpä Runebergin ruotsinkielisen tekstin vänrikki Stålista saattoi tulla suomennosten Stool, ja Ruotsin eteläisin maakunta, ruotsiksi Skåne, sai suomenkielisen nimiasun Skoone, joskin å:llinen asu säilyi sen rinnalla. Viime vuosina tällaisia nimiä on ainakin joillakin tahoilla ryhdytty palauttamaan alkukieliseen asuun.
Kansainvälisissä merkistöstandardeissa Å-kirjaimen nimenä on A with ring above, suomeksi A ja yläpuolinen ympyrä. Lisäksi Unicode-standardissa on määritelty, että Å:lla on ns. kanoninen hajotelma, joka koostuu tavallisesta A-kirjaimesta ja yläpuolisesta ympyrästä ns. yhdistyvänä tarkkeena (combining ring above, U+030A). Tämä on sinänsä vain tekninen määrittely, joka ei vaikuta siihen, että ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ja suomalaiset yleensä kokevat Å:n omaksi erilliseksi merkikseen siinä missä Ä:n ja Ö:n taikka Æ:n ja Ø:n. Se saattaa kuitenkin vaikuttaa siihen, että muunmaalaiset kokevat Å:n vain A:ksi, jossa on outo lisuke, jonka voi jättää pois.
Å:ssa esiintyvä yläpuolinen ympyrä tulkitaan merkistöstandardeissa samaksi merkiksi kuin esimerkiksi se ympyrä, joka on kirjaimessa ů. Tämä heijastuu suomalaisessa kansainvälisessä näppäimistöasettelussa siten, että Å-näppäin toimii myös tarkenäppäimenä yläpuoliselle ympyrälle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ů voidaan tuottaa näppäilemällä AltGr(vaihto(å)) u. Se, että on näppäiltävä AltGr(vaihto(å)) eikä vain luonnollisemman tuntuinen AltGr(å), johtuu Ruotsin standardista, jonka kanssa osittain yhteensopivaksi suomalainen asettelu haluttiin tehdä. Jostakin syystä Ruotsissa sijoitettiin Å-näppäimeen ensisijaiseksi tarkenäppäintoiminnoksi kaksoisakuutin (˝) lisääminen niin, että esimerkiksi unkarissa käytetty ű voidaan kirjoittaa näppäilyllä AltGr(å) u.
Fysiikassa Å-kirjainta on käytetty ångström-nimisen mittayksikön tunnuksena. Yksikön nimi johtuu ruotsalaisesta fyysikosta Anders Ångström (1814–1874). Englanninkielisessä tekstissä Å:n tilalla esiintyy usein A, vaikka SI-mittayksikköjärjestelmässä A on varattu ampeerin tunnukseksi. Ångström tarkoittaa metrin kymmenesmiljardisosaa, eli 1 Å = 10−10 m. Mittayksikköstandardien mukaan ångströmiä ei tulisi enää käyttää, mutta sitä esiintyy vielä jonkin verran etenkin valon aallonpituuksia ilmaistaessa. Tilalle sopii yleensä metrin kerrannainen nanometri (nm), sillä 1 Å = 0,1 nm. Esimerkiksi 3 000 Å = 300 nm.