2.4 Kreikkalaiset aakkoset [Kirjainten tarinoita]

Edellä kerrottiin lyhyesti kreikkalaisen aakkoston synnystä ja vaikutuksesta muihin aakkostoihin. Luvussa 3 kuvataan lähinnä latinalaisten kirjainten tarinoita , mutta sivutaan monin tavoin myös kreikkalaisia kirjaimia. Tässä käsitellään kreikan aakkostoa kokonaisuutena.

Kreikan kirjaimet ja niiden nimet

Seuraavaan taulukkoon on koottu yleiskatsaus kreikkalaisiin kirjaimiin. Taulukko on mukana osittain sen takia, että kreikkalaisten kirjainten suomenkieliset nimet kirjoitetaan hyvin usein väärin jopa hakuteoksissa. Mukaan ei ole otettu käytöstä poistuneita kirjaimia, jotka esiintyvät vain hyvin vanhoissa teksteissä ja lukumerkkeinä; niistä on tietoja Katerina Sarrin sivustossa Greek language and alphabet.

	Kirjaimen nimi	Ääntämys (IPA)	Siirtokirj.
	Kreik.	Suom.	Engl.	Klass.	Nyk.	Klass.	Nyk.
Α α	ἄλφα	alfa	alpha	[a], [aː]	[a]	a
Β β	βῆτα	beeta	beta	[b]	[v]	b	v
Γ γ	γάμμα	gamma	gamma	[g]	[ɣ],[ʝ]	g, n
Δ δ	δέλτα	delta	delta	[d]	[ð]	d
Ε ε	ἒ ψιλόν	epsilon	epsilon	[e]	e
Ζ ζ	ζῆτα	zeeta	zeta	[dz]	[z]	z
Η η	ἦτα	eeta	eta	[ɛː]	[i]	ē	i
Θ θ	θῆτα	theeta	theta	[tʰ]	[θ]	th
Ι ι	ἰῶτα	ioota	iota	[i], [iː]	[i], [j]	i
Κ κ	κάππα	kappa	kappa	[k]	k
Λ λ	λάμβδα	lambda	lambda	[l]	l
Μ μ	μῦ	myy	mu	[m]	m
Ν ν	νῦ	nyy	nu	[n]	n
Ξ ξ	ξῖ	ksii	xi	[ks]	ks
Ο ο	ὂ μικρόν	omikron	omicron	[o]	o
Π π	πῖ	pii	pi	[p]	p
Ρ ρ	ῥῶ	rhoo	rho	[r]	r
Σ σ ς	σῖγμα	sigma	sigma	[s]	s
Τ τ	ταῦ	tau	tau	[t]	t
Υ υ	ὓ ψιλόν	ypsilon	upsilon	[y], [yː]	[i]	y, u	i
Φ φ	φῖ	fii	phi	[pʰ]	[f]	f
Χ χ	χῖ	khii	chi	[kʰ]	[x]	kh	h
Ψ ψ	ψῖ	psii	psi	[ps]		ps
Ω ω	ὦ μέγα	oomega	omega	[ɔː]	[o]	ō	o

– Kirjain versaalina ja gemenana. Sigmalla on kaksi gemenamuotoa, joista jälkimmäistä (ς) käytetään sanan lopussa.

– Kirjaimen nimi bysanttilaisessa kreikassa. Suomenkielinen nimi on lähinnä tästä nimestä peräisin.

– Kirjaimen suomenkielinen nimi. Tässä esitetty nimi on virallisena pidettävä, mm. Nykysuomen sivistyssanakirjassa mainittu.

– Kirjaimen englanninkielinen nimi. Tämä mainitaan vertailun vuoksi, koska suomenkielisessäkin tekstissä näkee usein näitä nimiä.

– Kirjaimen äännearvo klassillisessa kreikassa (IPA-merkein, ks. kohtaa 2.7). Epävarma ja kiistanalainen on etenkin zeetan ääntämys.

– Kirjaimen äännearvo nykykreikassa (IPA-merkein). Tässä esitetään perusääntämys, josta on paljon poikkeuksia. Kreikassa on tapahtunut paljon äänteellisiä muutoksia, jotka eivät ole aiheuttaneet vastaavia muutoksia kirjoitusasuun.

– Kirjaimen siirtokirjoitusvastine, kun muinaiskreikan kirjaimet siirretään latinalaiseen aakkostoon suomalaisen standardin mukaan.

– Kirjaimen siirtokirjoitusvastine, kun nykykreikan sanat siirretään latinalaiseen aakkostoon suomalaisen standardin mukaan. Tässä esitetään vain kirjaimen perusvastine. Tätä standardia ei nykyisin useinkaan noudateta, vaan suomessakin käytetään jotain englanninkielisen maailman siirtokirjoitusmenettelyä; ks. Nykykreikan ääntämys sekä kreikan translitterointi ja transkriptio.

Kreikan kirjoituksen lisämerkit

Nykykreikan kirjoituksessa käytetään aakkosten lisäksi akuuttia aksenttia painomerkkinä vokaalimerkin päällä (esimerkiksi ά) tai joissakin tapauksissa versaalikirjaimen vasemmalla puolella (esimerkiksi Ά). Käytetty akuutti aksentti saattaa olla muodoltaan hiukan erityyppinen kuin latinalaisten kirjainten yhteydessä käytetty, mutta se tulkitaan merkistöstandardeissa samaksi tarkkeeksi. Siitä käytetään kuitenkin usein omaa nimitystä, joka viittaa sen merkitykseen kreikassa, nimittäin painoa tarkoittavaa kreikan sanaa tonos.

Muinaiskreikkaa kirjoitettaessa käytetään akuutin aksentin lisäksi kahta muuta painomerkkiä sekä eräitä muitakin lisämerkkejä. Tämä kuitenkin perustuu lähinnä vasta bysanttilaisella ajalla omaksuttuun käytäntöön, jonka tarkoituksena oli osoittaa sanojen ääntämys tarkemmin. Kreikkaa kirjoitettiin alun perin pelkillä versaalikirjaimilla ilman tarkkeita tai muita lisämerkkejä, välimerkkejä tai sananvälejä.

Kreikkalaisten aakkosten käyttö nykysuomessa

Kreikkalaisia kirjaimia käytetään monien erikoisalojen merkinnöissä. Kyseessä ovat yleensä kansainväliset merkintätavat, joita käytetään siitä riippumatta, millä aakkostolla teksti muutoin on kirjoitettu. Taustalla on se, että nykyaikaisen tieteen ja tekniikan alkuaikoina lukeneisto vielä melko laajasti osasi kreikkaa, joten oli luonnollista ”lainata” kreikan aakkostosta merkkejä, kun tavalliset aakkoset eivät tuntuneet riittävän. Muita aakkostoja on harvemmin käytetty samaan tarkoitukseen, joskin matematiikassa käytetään jonkin verran heprealaisia kirjaimia erikoissymboleina.

Usein kyseessä on eräänlainen numerointi. Esimerkiksi tähdistöjen suurimmat tähdet on nimetty niin, että alfalla merkitään kirkkainta tähteä, beetalla toiseksi kirkkainta jne. Joskus jopa numeroidussa luetelmassa käytetään kreikkalaisia kirjaimia. Kemiassa kreikkalaisia kirjaimia käytetään mm. erottamaan samantyyppisten yhdisteiden eri muunnelmat. Tällöin ei kyseessä useinkaan ole erityisestä järjestyksestä, vaan kreikkalaiset kirjaimet toimivat vain eräänlaisina nimilappuina, samaan tapaan kuin latinalaiset kirjaimet usein (esim. A-vitamiini). Esimerkiksi eräät säteilyn lajit on nimetty alfa-, beeta- ja gammasäteilyksi melko mielivaltaisesti. Joskus taas kreikkalainen kirjain on lyhenne jostakin sanasta. Tällöin käytetään usein versaalikirjainta, esimerkiksi isoa oomegaa Ω erään yksikön (ohmin) tunnuksena.

Vähemmän mielivaltaista on tähtien nimeäminen niin, että tähdistön (tähtikuvion) kirkkain tähti on alfatähti, toiseksi kirkkain beetatähti jne. Tällaiset nimet kirjoitetaan mikäli mahdollista niin, että kreikkalaisen kirjaimen perässä on tähdistön latinankielinen nimi genetiivissä. Esimerkiksi α Centauri on Kentaurin tähdistön kirkkain tähti. Kirkkaus tarkoittaa tällöin suhteellista kirkkautta Maasta katsottuna.

– α Centauri (= Kentaurin tähdistön kirkkain tähti)

– χ²-testi

– λ-kalkyyli

– 5 Ω (= viisi ohmia).

Kuten esimerkeistä näkyy, yhdyssanan osana oleva kreikkalainen kirjain tulkitaan erikoismerkiksi, joten se erotetaan sanan muusta osasta yhdysmerkillä. Erikoismerkkinä sitä on syytä kohdella myös sikäli, että sen asu ei muutu, vaikka se sijaitsee virkkeen alussa, mitä kyllä on hyvä välttää. Jos nimittäin kreikkalainen kirjain kirjoitettaisiin versaalilla, sen tunnistettavuus häviäisi ja merkityskin voisi muuttua. Esimerkiksi α-kirjainta vastaava versaalikirjain Α ei käytännössä ole erotettavissa latinalaisesta versaali-A:sta. Seuraavassa esimerkissä on hiukan huonosti muotoiltu ilmaus ja parempi vaihtoehto:

E-vitamiinista on useita muotoja. α-tokoferoli on niistä yleisin.

E-vitamiinista on useita muotoja. Niistä yleisin on α-tokoferoli.

Yleiskielisessä tekstissä ei kreikkalaisia kirjaimia yleensä kannata käyttää, vaan niiden tilalla käytetään kirjainten nimiä alfa, beeta jne. Esimerkiksi kemiallisen yhdisteen nimi ”α-tokoferoli” esiintyy tässä asussa yleensä vain tieteellisessä esityksessä. Käytännön hoitotyössä yms. kirjoitetaan ”alfatokoferoli”. Huomaa, että tällöin ei yleensä sanaan kirjoiteta yhdysmerkkiä, koska mikään sääntö ei sitä vaadi.

Jos kreikkalaisia kirjaimia käytetään, niitä on syytä käyttää johdonmukaisesti: keskenään samanlaiset ilmaukset kirjoitetaan samalla tavalla. Seuraavanlainen esitys sisältää tyylirikon, joka voi myös vaikeuttaa asian ymmärtämistä: ”Atomiytimen hajotessa syntyy α- ja β-säteilyn lisäksi lyhytaaltoista ja läpitunkevaa gammasäteilyä.” Jos kerran alfa- ja beetasäteilystä kirjoitetaan kreikkalaisin kirjaimin, pitäisi yhtenäisyyden vuoksi kirjoittaa γ-säteilystä.

Kreikkalaisia kirjaimia siis käytetään yleensä vain erikoisalojen teksteissä. Ne saattavat vierailla yleiskielessä, mutta jos sana yleistyy, niin kirjoitusasu muuttuu: kreikkalainen kirjain korvataan sanalla. Näin joudutaan usein menettelemään erikoisalojen teksteissäkin, koska kreikkalaiset kirjaimet eivät aina ole käytettävissä. Tällöin on syytä olla huolellinen, koska kreikkalaisten kirjainten nimet esiintyvät usein virheellisissä asuissa jopa standardeissa ja käsikirjoissa.

– beetakaroteeni

– gammasäteily

– alfa Centauri

– lambdakalkyyli

– oomega-3-rasvahapot

Kirjoitusasu ”omega” on etenkin sellaisissa muoti-ilmaisuissa kuin ”omega-3-rasvahapot” hyvin yleinen. Tähän on vaikuttanut Omega-sanan yleisyys erisnimenä mm. tuotenimissä. Nykyisin asu ”omega” on virallisesti sallittu.

Mikro-merkki µ on erillinen symboli – eri merkki kuin kreikkalainen myy-kirjain μ, vaikka onkin siitä kehittynyt ja usein lähes tai täysin samannäköinen. Mikro-merkkiä käytetään mittayksiköiden etuliitteen tunnuksena. Esimerkiksi µm tarkoittaa mikrometriä eli metrin miljoonasosaa eli millimetrin tuhannesosaa.

On varottava käyttämästä kaksois-s-kirjainta ß beetan (β) tilalla. Vaikka nämä merkit joissakin fonteissa muistuttavat toisiaan, ne ovat aivan eri merkkejä. Kaksois-s esiintyy vain saksan kielessä. Sitä melko usein käytetään beetan sijasta, koska se kuuluu Latin-1-merkistöön.