2.5 Kyrilliset aakkoset [Kirjainten tarinoita]

Kyrilliset aakkoset, venäjäksi kirillitsa, ovat suomalaisille tutuimmat venäjän kielestä. Niitä käytetään myös useiden muiden slaavilaisten ja ei-slaavilaisten kielten kirjoittamiseen.

Kyrilliset aakkoset muistuttavat useassa suhteessa enemmän kreikkalaisia kuin latinalaisia aakkosia. Syynä on se, että ne on kehitetty lähinnä kreikkalaisista versaalikirjaimista. Mukaan otettiin joitakin merkkejä heprean aakkosista ja keksittyjä lisäyksiä.

Kyrilliset aakkoset ovat saaneet nimensä munkki Kyrilloksesta, mutta Kyrillos ei kehittänyt niitä. Sen sijaan Kyrillos ja hänen veljensä Methodios ehkä kehittivät 860-luvun tienoilla niin sanotut glagoliittiset aakkoset eli glagolitsan. Kyrilliset aakkoset ovat tavallaan glagoliittisille aakkosille rinnakkainen joskin myöhemmin, 950-luvulla, kehitetty kirjaimisto. Kummankin aakkoston alkuperä on kuitenkin epäselvä ja kiistanalainen.

Seuraava taulukko kuvaa nykyvenäjässä käytetyt kyrilliset kirjaimet ja niiden siirtokirjoitusvastineet. Muissa kyrillistä aakkostoa käyttävissä kielissä saattaa merkistö olla osittain erilainen, ja myös siirtokirjoitusvastineissa voi olla eroa (ks. lukua 6).

– Kirjaimen englanninkielinen nimi (Unicode-standardissa käytetty) ja sulkeissa suomenkielinen nimi, jos se poikkeaa englanninkielisestä. Suomenkielinen nimi on sama kuin asiakirjassa Eurooppalaisen merkistön merkkien nimet mainittu paitsi että konsonanttien nimissä on pitkä vokaali kirjoitettu kahdella vokaalilla, esimerkiksi bee eikä be. Tämä vastaa sitä, että latinalaisen B-kirjaimen nimi kirjoitetaan bee, kreikkalaisen π-kirjaimen nimi pii jne.

– Kirjain versaalina ja gemenana. Useimmat kyrilliset gemenakirjaimet ovat versaalikirjainten pienennettyjä muotoja.

– Kirjaimen siirtokirjoitusvastine, kun kyrillisiä kirjaimia siirretään latinalaiseen kirjaimistoon kansainvälisen standardin ISO 9:1995 mukaan. Tätä standardia noudatetaan lähinnä tieteellisessä esityksessä ja monissa kartoissa.

– Kirjaimen siirtokirjoitusvastine ISO 9:n vanhemman, yhä käytetyn version mukaan, jos poikkeaa ISO 9:1995:n mukaisesta.

– Kirjaimen siirtokirjoitusvastine, kun venäjää kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin suomalaisen standardin ns. kansallisen kaavan mukaan, jos se poikkeaa standardin ISO 9 mukaisesta. Sulkeissa mainitut vastineet ovat korvaavia merkintöjä, joita käytetään, jos š ja ž eivät ole käytettävissä, ja käytännössä usein muulloinkin.

Etenkin suomalaisen standardin mukainen siirtokirjoitusvastine antaa suomalaiselle yleensä oikeansuuntaisen käsityksen kirjaimen äännearvosta, mutta vastaavuuteen on monia poikkeuksia. Kyseisessä siirtokirjoituksessa on seuraavat erikoisuudet:

– Kyrillisen й:n vastineena on j vain sanan alussa ja и:n jäljessä sanan sisällä. Muutoin vastineena on i, paitsi и:n jäljessä sanan lopussa, jolloin se jätetään kokonaan merkitsemättä.

– Kyrillisen ё:n vastineena on periaatteessa yleensä jo, paitsi ч:n, ш:n ja щ:n jäljessä o. Käytännössä venäjää kirjoitetaan useimmiten niin, että ё:n tilalla on е. Usein on vaikea tietää, onko venäläisessä nimessä esiintyvä е tulkittava ё:ksi; usein asiasta ei edes välitetä. Tästä johtuu sellainen vaihtelu kuin Potemkin ∼ Potjomkin, Hruštšev ∼ Hruštšov, Gorbatšev ∼ Gorbatšov. Kielitoimiston mukaan olisi käytettävä o:llisia asuja tällaisissa tapauksissa.

Merkit on taulukossa esitetty venäjän aakkosjärjestyksen mukaan. Tämä järjestys perustuu alkujaan kreikan aakkosjärjestykseen, mutta mm. kreikan aakkosiin perustumattomat kirjaimet ш ja щ on sijoitettu aakkoston loppupuolelle. Merkki ш lainattiin heprean aakkostosta (shin-kirjain), ja щ kehitettiin sen muunnelmaksi.

Kyrillisten kirjainten käsin kirjoitetut muodot poikkeavat edellä käytetyistä painokirjainten muodoista paljonkin esimerkiksi г:n ja т:n osalta. Oikein tehdyissä fonteissa kursivoitujen kirjainten muodot ovat samantapaisia kuin käsin kirjoitettaessa Seuraavassa on esitetty venäjän aakkoset ensin tavallisella fontilla, sitten saman fontin kursiivimuunnelmalla:

a	Аа	a
be (bee)	Бб	b
ve (vee)	Вв	v
ghe (gee)	Гг	g
de (dee)	Дд	d
ie (je)	Ее	e		e konsonantin jälkeen, muuten je
zhe (žee)	Жж	ž		(zh)
ze (zee)	Зз	z
i	Ии	i		i, pehmeän merkin jäljessä ji
short i (lyhyt i)	Йй	j		i tai j tai ei mitään
ka (kaa)	Кк	k
el	Лл	l
em	Мм	m
en	Нн	n
o	Оо	o
pe (pee)	Пп	p
er	Рр	r
es	Сс	s
te (tee)	Тт	t
u	Уу	u
ef	Фф	f
ha (haa)	Хх	h
tse (tsee)	Цц	c		ts
che (tšee)	Чч	č		tš (tsh)
sha (šaa)	Шш	š		š (sh)
shcha (štšaa)	Щщ	ŝ	šč	štš (shtsh)
hard sign (kova merkki)	Ъъ	ʺ		ei mitään
yeru (taka-i)	Ыы	y
soft sign (pehmeä merkki)	Ьь	ʹ		ei mitään
e (käännetty e)	Ээ	è		e
yu (ju)	Юю	û	ju	ju
ya (ja)	Яя	â	ja	ja
io (jo)	ё	ë		jo tai o (tai je tai e)