Kieliopissa lauseita luokitellaan monin tavoin. On päälauseita ja erilaisia sivulauseita, ja toisaalta on väitelauseita, kysymyslauseita ja huudahduslauseita. Lisäksi varsinkin puhekielessä käytetään lauseen tilalla vajaata lausetta eli ”elliptistä lausetta”, josta on jätetty jotain kieliopillisesti olennaista pois, esimerkiksi ”Samapa tuo!” tai ”Syömään?”
Kielenhuollossa on olennaista pystyä tunnistamaan lauseet, jotta osataan tarvittaessa kirjoittaa pilkut lauseiden väliin. Tätä käsiteltiin kohdassa Lauseiden tunnistaminen. Siinä annetut säännöt auttavat myös arvioimaan, milloin on käytetty vajaata lausetta. Vajaat lauseet eivät yleensä sovi huoliteltuun asiatekstiin. Kyse ei ole vain kieliopin ja tyylin säännöistä, vaan myös siitä, että puhutun kielen kuulija voi tulkita vajaan lauseen mm. asiayhteyden, esittämistilanteen ja äänensävyn perusteella. Kirjoitetussa kielessä vajaat lauseet ovat paljon vaikeammin tulkittavissa.
Asiatekstissä eivät vajaat lauseet yleensä ole hyväksyttäviä kuin erikoistapauksissa. Käytännön syistä etenkin otsikot ovat hyvin usein elliptisiä. ”Eduskunta vihdoin lomille” sopii otsikoksi, mutta normaalitekstissä lauseeseen tarvitaan verbi: ”Eduskunta jäi vihdoin lomille”.