Symmetria: voiko sanoa ”haluan istua ja vesilasin”?

Yleensä ja-sanalla ja muilla rinnastus­konjunktioilla (kuten tai) rinnastetaan ilmauksia, jotka ovat paitsi molemmat yhteyteen sopivia myös kielelliseltä muodoltaan saman­laiset, sym­met­ri­set. Tästä poikkeaminen on lähinnä tyyli­rikko, ei varsinainen kieli­virhe.

Lause Haluan istua ja vesi­lasin on kyllä ymmärrettävä ja kielen normien mukainen, mutta kuitenkin vähän kummallinen. Sana istua on verbin infinitiivi, joka yhden­laisena objektina määrittää sanaa haluan, ja sitten tulee toinen objekti, substantiivi vesi­lasin. Häiriö kuulijan mielessä syntyy siitä, että sanojen istua ja ja jälkeen hän odottaa toista saman­tyyppistä objektia, siis verbin infinitiiviä.

Esimerkkilause olisi helppo korjata sujuvammaksi tekemällä objekteista saman­tyyppiset. vaikkapa Haluaisin istua ja juoda lasin vettä.

Kielitoimiston ohjepankin sivu Konjunktiot: ja (rinnastus ja lisäys) käsittelee kohdassa Erimuotoisia rinnastettavia substantiivin ja että-lauseen rinnastamista todeten, että se ”hankaloittaa kokonaisuuden hahmottamista” ja ontuu tyylillisesti. Tosin sen mukaan riittää lisätä se-sana (sopivassa muodossa), esimerkkinä seuraava:

Substantiivi-ilmaus ja että-lause → paremmin toisin

Uusi brändi viestii nykyajasta ja että olemme suuntautuneet tulevaan.

→ Selvemmin: Uusi brändi viestii nykyajasta ja siitä, että olemme suuntautuneet tulevaan.

Symmetrisempää olisi kuitenkin muuttaa että-lause substantiiviksi, jolla tarvittaessa on määritteitä:

Häiritsevä epäsymmetriaa voi olla sekin, että lauseilla on yhteinen lauseen­jäsen, joka on yhden lauseen subjekti ja toisen objekti (ks. Sana yhteisenä lauseenjäsenenä eri rooleissa). Vaikka tällaista ei kielletä kielen normeissa, se on yleensä parempi välttää esimerkiksi lisäämällä pronomini.