Paikallissija-attribuutit: voiko myydä yksiön parvekkeella?

Paikallissija-attribuutin käsite ja ongelma

Onko ilmaus Myytävänä yksiö parvekkeella oikeasti ongelmallinen? Joku voisi sanoa siihen, ettei parvekkeelle mitenkään mahdu yksiötä. Lausetta Myin yksiön parvekkeella voisi myös kommentoida kysymällä, tehtiinkö kaupat todella parvekkeella. Onko tällainen vain vitsien väkinäistä vääntämistä, vai pitäisikö tuollaisia ilmauksia välttää?

Kielenhuolto on aiemmin suhtautunut mai­ni­tun laisiin ilmauksiin vakavasti ja kiel­tei­ses­ti. Vaikka niitä ei juuri käsitellä nyky­ohjeis­sa, varovainen linja on edelleen hyvä.

Suomen kielessä paikallissijassa oleva ilmaus, kuten parvekkeella on vanhastaan verbin määrite ja muodostaa siis adver­biaa­lin. Esimerkeissä sana parvekkeella liittyisi siis verbin­muotoon myytävänä tai myin, ei substantiiviin yksiö. Vanhojen sääntöjen mukaan hyväk­syt­tä­vä ilmaus olisi parvekkeella sijaitseva yksiö, koska siinä parvekkeella määrittää verbin­muotoa (partisiippia) sijaitseva. (Myös ilmaus parvekkeellinen yksiö kävisi.)

Ei ehdotonta kieltoa

Paikallissijaisten ilmausten käyttöä attri­buut­tei­na ei kuitenkaan ole kielen­huollos­sa tuomittu niin jyrkästi kuin joskus esitetään. Tämä koskee etenkin tilanteita, joissa ilmaus liittyy verbin teon­nimi­johdokseen tai sellaista merkitykseltään vastaavaan sanaan (esimerkiksi elämä Suomessa tai satu Hannusta ja Kertusta). Kuiten­kin esimerkiksi Uusi kieliopas käsittelee yli sivun verran tällaisten ilmausten ongelmia.

Nykyisen kielen­huollon linja tuntuu epä­sel­väl­tä. Muun muassa Kieli­toimiston kieli­oppi­opas (408 sivua) ei taida sanoa aiheesta mitään. Kielikellon 1/2016 kirjoitus Laskiais­pulla hillolla – maistuuko? kyllä sanoo, että ”tyylisyistä substantiiviin liittyvä adessiivi-ilmaus ei ole vielä 2010-luvullakaan ongel­ma­ton”, mutta tämä tuntuu liittyvän enemmänkin adessiivin arveluttavaan käyt­töön kuin paikallis­sija-attribuuttiin sinänsä.

Kielenkäytössä voidaan täten joutua arvioimaan seuraavien seikkojen suhteita:

• Vanhojen sääntöjen mukaan paikallis­sijassa oleva ilmaus on verbin määrite, ja tätä on hyvä noudattaa. Toimintaa ilmaisevaan tai muuten ”verbi­mäiseen” substantiiviin liittyvä paikallis­sijainen määrite on kuitenkin yleensä hyväk­syt­tä­vä, esimerkiksi tapahtumat Ruotsissa.
• Paikallissija-attribuutti ei yleensä aiheuta ymmärtämis­ongelmia, ja sen kiertäminen voi johtaa kömpelömpään tai ainakin pitempään ilmaisuun, esimerkiksi Ruotsissa sattuneet tapahtumat.
• Joissakin tilanteissa voi syntyä todellinen epäselvyys siitä, onko paikallis­sijassa oleva ilmaus verbin vai substantiivin määrite. Tälläin kannattaa vakavasti harkita muuta ilmaisutapaa.

Kaksitulkintainen paikallissijailmaus

Käytännössä ongelmallisimpia ovat tilanteet, joissa paikallis­sijainen ilmaus voidaan luon­te­vas­ti tulkita adverbiaaliksi, mutta tar­koi­tet­tu tulkinta saattaisi olla myös attri­buut­ti, esimerkiksi Hän haaveili parem­mas­ta elämästä Tampereella. Se voisi tarkoittaa, että hän haaveli paremmasta elämästä, jota hän voisi viettää Tampereella, mutta myös sitä, että ollessaan Tampereella hän haaveili paremmasta elämästä.

Jos tarkoitettu attribuuttitulkintaa, ei yleensä ole muuta selvempää ilmaisu­tapaa kuin jonkin­laisen lauseen­vastikkeen tai sivu­lauseen käyttö. Silloin paikallis­sijainen ilmaus saadaan siirrettyä kohtaan, jossa se on yksi­selit­tei­ses­ti verbin määrite, esimerkiksi Hän haaveili paremmasta elämästä, jota voisi elää Tampereella.

Jos taas tarkoitettu tulkinta on adver­biaa­l­inen, pelkkä sana­järjestyksen muutos voi poistaa kaksi­tulkintaisuuden: Tam­pe­reell­a hän haaveili paremmasta elämästä.