Pisteetöntä i:tä käsiteltiin jo I:n tarinassa. Se on turkin kieleen kehitetty ja myöhemmin myös azeriin otettu niin sanotun taka-i:n merkki. Ks. myös turkin kielen kuvausta.
Pisteettömän i:n voi kirjoittaa suomalaisella monikielisellä näppäimistöllä yhdistelmällä AltGr(i).
Pisteetöntä i:tä ı vastaava versaalikirjain on meidän tavallinen I:mme. Turkissa ja azerissa toisaalta tavallista i:tä vastaava versaalikirjain on yläpiste-I İ, jota ei käytetä muissa kielissä. Se voidaan kirjoittaa muiden tarkkeellisten kirjainten tavoin: suomalaisella monikielisellä näppäimistöllä sen saa aikaan yhdistelmällä AltGr(vaihto(.)) vaihto(I).
Vieraiden kirjainten säilyttämisen periaatetta lienee tulkittava niin, että turkin- ja azerinkielisissä nimissä säilytetään pisteellisen i:n (i, İ) ja pisteettömän i:n (ı, I) välinen ero. Jos esimerkiksi teksti kirjoitetaan kokonaan versaalilla, olisi i:n tilalle kirjoitettava İ; esimerkiksi İzmir olisi versaalilla İZMİR. Jos taas pisteettömällä I:llä alkavasta turkkilaisesta nimestä muodostetaan johdos, jolloin alkukirjain muuttuu gemenaksi, tulisi kirjaimen pysyä pisteettömänä: Ihlara – ıhlaralainen. (Tällaiset nimet ovat harvinaisia. Turkissa pisteellinen İ on sanan alussa tavallisempi kuin pisteetön I.)