Suhde SI:n ulkopuolisiin yksiköihin

Standardeissa, BGPM:n dokumenteissa ja laeissa esitetään joukko yksiköitä, jotka eivät ole SI-yksiköitä (eivät kuulu SI-järjestelmään), mutta joita silti saa käyttää yhdessä SI-yksiköiden kanssa tai joiden käyttö on sallittua oloissa, joissa muutoin vaaditaan SI-yksiköiden käyttöä. Tavallisimmat niistä ovat ajan yksiköt minuutti, tunti ja vuorokausi. Niiden käyttö on syvään juurtunutta, vaikka se poikkeaakin yleisistä periaatteista, joiden mukaan aika pitäisi ilmaista käyttäen perusyksikköä sekunti ja sen desimaalijärjestelmän mukaisia ker­ran­naisia.

CGPM:n SI-esitteen 8. painos (2006) määrittelee suhteen erityyppisiin SI:n ulkopuolisiin yksiköihin seuraavasti:

1. Yksiköt, joiden käyttö yhdessä SI-yksiköiden kanssa on sallittua, jotka on määritelty SI-yksiköiden avulla ja joita käytetään laajasti jokapäiväisessä elämässä:
   • Ajan yksiköt minuutti, tunti ja vuorokausi.
   • Tasokulman yksiköt aste, minuutti ja sekunti sekä (harvoin käytetty) gooni.
   • Pinta-alan yksikkö hehtaari (maa-alueen alan ilmaisemiseen).
   • Tilavuuden yksikkö litra.
   • Massan yksikkö tonni.
2. Luonnonvakioihin perustuvat yksiköt, joiden arvot on määritettävä kokeellisesti ja joihin siten liittyy epävarmuus. (SI-perusyksiköiden määritelmien uudistaminen on osittain muuttanut tätä.) Niiden asema vaihtelee:
   • Varauksen yksikkö elektronivoltti, massan yksikkö dalton (vanha nimi: atomi­massa­yksikkö) ja pituuden yksikkö tähtitieteellinen yksikkö, jotka on hyväksytty käytettäviksi SI-yksiköiden kanssa.
   • Ns. luonnolliset yksiköt (natural units, n.u.), joita käytetään suurenergia- ja hiukkas­fysiikassa: nopeuden, aktion, massan ja ajan luonnollinen yksikkö. Niitä ei ole hyväksytty käytettäväksi SI-yksiköiden kanssa, ja niitä käytettäessä tulisi tulokset ilmoittaa myös SI-yksikköjä käyttäen.
   • Atomiyksiköt (atomic units, a.u.), joita käytetään atomifysiikassa ja kvanttikemiassa ja jotka ovat samassa asemassa kuin luonnolliset yksiköt.
3. Paineen yksiköt baari ja elohopeamillimetri, pituuden yksiköt ångström ja merimaili, pinta-alan yksikkö barn, nopeuden yksikkö solmu sekä logaritmisen suhteen yksiköt neperi, beli ja desibeli. Niiden käyttö yhdessä SI-yksiköiden kanssa on sallittua, mutta rajoittuu yleensä erikoisaloille eikä sitä välttämättä pidetä pysyvänä.
4. CGS-järjestelmien yksiköt: energian yksikkö ergi, voiman yksikkö dyne, dynaamisen viskositeetin yksikkö poisi, kineettisen viskositeetin yksikkö stoki, luminanssin yksikkö stilbi, kiihtyvyyden yksikkö gal, magneettivuon yksikkö maxwell, magneettivuon tiheyden yksikkö gaussi ja magneettikentän voimakkuuden yksikkö örsted. Niiden käyttö rajoittuu nykyisin muutamille fysiikan aloille.

SI-esitteen 9. painoksessa (2019) jaottelusta on luovuttu ja käsiteltyjen yksiköiden määrää supistettu. Siinä kuvataan vain ne yksiköt, joiden käyttö SI-yksiköiden kanssa on sallittua. Niitä ovat edellä olevan jaotuksen 1. kohdassa mainitut yksiköt paitsi gooni, 2. kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitut yksilöt sekä 3. kohdassa mainitut logaritmisen suhteen yksiköt.