Yläindeksit ², ³ jne.

Yläindeksit voidaan tietokoneella kirjoitettaessa toteuttaa kolmella eri tavalla:

• Käytetään erityisiä yläindeksimerkkejä, esimerkiksi merkkiä yläindeksi kaksi (superscript two) ”²” (U+00B2). Tässä sivustossa on käytetty tätä menetelmää.
• Käytetään tavallisia merkkejä, esimerkiksi tavallista numeroa 2, mutta ohjataan ohjelma esittämään se käyttäen fonttiin sisältyvää yläindeksiesitystä (glyyfiä). Tämä on mah­dol­lis­ta lähinnä vain taitto-ohjelmissa ja vastaavissa ja vain, jos käytettävä fontti sisältää tarvittavat esitykset.
• Käytetään tavallisia merkkejä, mutta ohjataan ohjelma esittämään ne pienennettynä ja peruslinjalta korotettuina. Ohjaaminen tehdään esimerkiksi tekstin­käsittely­ohjelman toiminnoilla tai verkkosivuilla HTML:n sub- tai sup-elementillä tai vastaavilla CSS:n välineillä. Tällaiset keinot ovat useimmiten käytettävissä (poikkeuksena esimerkiksi tekstiviestit ja Facebook-viestit), mutta ne johtavat typografisesti huonompiin tuloksiin kuin kaksi ensin mainittua keinoa.

Ulkoasun yhtenäisyyden takia on parasta esittää kaikki yläindeksit samalla tavoin. Jos sa­mas­sa tekstissä esiintyy esimerkiksi a² ja a⁴, voi lukija huomata yläindeksien tyylieron ja epäil­lä, että siihen sisältyy jokin merkitysero.

Jos tekstissä tarvitaan vain yläindeksejä 1, 2 ja 3, esimerkiksi yksiköiden m² ja m³ kirjoit­ta­mi­seen, on parasta käyttää erityisiä yläindeksimerkkejä. Ne saa Windowsissa aikaan näp­päi­lyil­lä Alt+0185 (¹), Alt+0178 (²) ja Alt+0179 (³).

Jos tarvitaan muitakin yläindeksejä, on arvioitava, ovatko tarvittavat yläindeksimerkit riittävän luotettavasti käytettävissä vai käytetäänkö edellä kuvattua kolmatta tapaa.

Muut yksiköiden tunnuksissa ja lukujen esittämisessä tarvittavat yläindeksimerkit voi tuottaa Wordissa seuraavasti: yläindeksi 4 (⁴) u+2074 Alt X, yläindeksi 5 (⁵) u+2075 Alt X, ..., yläindeksi 9 (⁹) u+2079 Alt X, yläindeksi miinus (⁻) u+207b Alt X.