Muun muassa seuraavia ominaisuuksia voidaan
pitää kaikille Unixeille ominaisina:
- moniajo eli se, että käyttäjällä voi olla käynnissä useita samanaikaisia ajoja (prosesseja) ja että koneessa voi olla samaan aikaan useita käyttäjiä
- hierarkkinen (puumainen) tiedostojärjestelmä
- komentorakenne, jossa komennon osien järjestys on komentosana, valitsimet (eli optiot) ja argumentit.
Tässä oppaassa kerrotaan Unix-koneiden tiedostojärjestelmään
ja komentoihin liittyvistä asioista; tietokonelaitteistoon sen sijaan ei puututa.
Unix on alun perin suunniteltu yksinkertaiseen päätekäyttöön: käyttäjä
istuu tekstipäätteen ääressä ja "komentaa" konetta tekstikomennoilla.
Tekstipääte tarkoittaa
tällöin ns. tyhmää päätettä, joka pystyy näyttämään kuvaruudulla
vain merkkejä, ei grafiikkaa, ja jossa käytetään vain näppäimistöä,
ei hiirtä.
Nykyisin paljon monipuolisempikin käyttö on mahdollista.
Perustilanne on kuitenkin edelleen seuraava:
- Kun halutaan käyttää Unix-konetta, siihen otetaan yhteys eli
"logataan sisään" (engl. login).
- Yhteyden muodostuttua käyttäjä kirjoittaa komentoja tehdäkseen
erilaisia asioita kuten käynnistääkseen ohjelmia. Komennon
kirjoittaminen lopetetaan painamalla return-näppäintä.
- Kun jokin ohjelma on käynnistetty, toimitaan sen ehdoilla,
sen käyttöohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi ohjelman sisällä
annettavat käskyt voivat olla hyvin erilaisia kuin Unixin komennot.
Ohjelma voi olla myös graafinen ja sellainen, jonka toimintaa
ohjataan hiirellä.
- Kun ohjelman käyttö lopetetaan,
palataan Unixin komentotasolle.
Lopettaminen tehdään eri ohjelmissa eri tavoilla, ja lopetustoimet
voivat kestää jonkin aikaa - yleensä muutamia sekunteja.
Komentotasolta voidaan haluttaessa käynnistää jokin muu ohjelma.
- Lopuksi katkaistaan yhteys Unix-koneeseen eli "logataan ulos"
(engl. logout).