Seuraavassa selitetään muutama peruskäsite, joita tarvitaan jo opeteltaessa tavallisimpien sovellusohjelmien käyttöä Unix-koneissa. Kaikkia näitä kuvataan yksityiskohtaisemmin muualla tässä oppaassa.
Tiedosto (engl. file) tarkoittaa
data-aineistoa,
joka on suhteellisen pysyvästi talletettu tietokoneeseen.
Tiedostolla on nimi, jolla siihen viitataan.
Nimi on käyttäjän valittavissa. Varminta on ainakin aluksi
käyttää vain sellaisia tiedostonnimiä, jotka koostuvat seuraavista
merkeistä: englannin kirjaimet a:sta z:aan, numerot ja piste.
Esimerkiksi opintosuunnitelma ja ajat5.txt
ovat mahdollisia tiedostonnimiä.
Tiedostoja voidaan perustaa ja tiedostojen sisältöä muuttaa
sekä komennoilla että ohjelmilla,
mm. Emacs-editorilla.
Lisäksi tiedostoja voidaan
luoda monilla muillakin tavoilla, ja monet ohjelmat tuottavat
tiedostoja automaattisesti, käyttäjän tietämättäkin.
Edellä käytetty ilmaisu suhteellisen pysyvästi tarkoittaa, että tietoaineisto ei häviä, kun käyttäjä lopettaa yhteyden tietokoneeseen. Periaatteessa tiedosto ei häviä, ellei sitä erikseen hävitetä. Käytännössä tähän ei voi täysin luottaa, koska esim. laiteviat voivat tuhota tiedostoja.
Hakemisto (engl. directory) voidaan ymmärtää kokoelmaksi tiedostoja tai tiedostoja koskevien tietojen kokoelmaksi tai "paikaksi", jonne tiedostoja voi tallentaa. Kokoelma voi myös olla monitasoinen siinä mielessä, että hakemisto sisältää hakemistoja, joita sanotaan alihakemistoiksi.
Jokaisella käyttäjällä on kotihakemisto. Tämä tarkoittaa käyttäjätunnukseen liitettyä hakemistoa, jota käyttäjä itse hallitsee. Aluksi voit tallettaa kaikki tiedostosi ajattelematta hakemistoja ollenkaan, jolloin tiedostot menevät kotihakemistoosi. Mutta kun tiedostoja alkaa kertyä, kannattaa opetella perustamaan ja käyttämään alihakemistoja, jotta voit sijoittaa tiedostosi aihepiirin mukaisiin hakemistoihin (kotihakemistosi alihakemistoihin).
Luettelon kotihakemistossasi olevista tiedostoista saat komennolla
ls (list).
Tiedostojen ja hakemistojen suojaukset määräävät, keillä on oikeus käsitellä tiedostoja ja hakemistoja eri tavoin. Suojausten oletusarvot ovat eri Unix-koneissa erilaiset; on esimerkiksi mahdollista, että käyttäjän tiedostoja voivat kaikki muut lukea, ellei käyttäjä ole erikseen suojannut niitä. Järkevä oletusarvo on yleensä se, että käyttäjän tiedostoihin ei muilla käyttäjillä (paitsi ylläpidolla) ole mitään oikeuksia, ja käyttäjä itse voi päättää antaa joitakin tiedostojaan muidenkin luettavaksi. Kaikkialla oletusarvot eivät kuitenkaan aina ole järkeviä, joten uuden järjestelmän käyttöä aloittaessaan kannattaa tarkistaa tällaiset asiat.
Edellä käytetty ilmaisu oletusarvo (engl. default) on atk-alan slangia ja tarkoittaa alkutilaa, joka vallitsee, kunnes käyttäjä itse muuttaa tilannetta komennoilla tai muuten.