Direktiivi 2001/29/EY, viralliselta nimeltään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa, muotoutui varsin sekavassa prosessissa, jonka tuloksen merkitys jää nähtäväksi. Odotettavissa on, että se tiukentaa tekijänoikeuden tulkintaa joiltakin osin, mahdollisesti hyvin vaikeasti ennakoitavalla tavalla.
Direktiivi sisältää tekijänoikeuden olennaisia laajennuksia, koska erilaisia poikkeuksia supistetaan. Toisaalta direktiivin tosiasiallinen vaikutus tulee riippumaan siitä, miten kansallinen lainsäädäntö kirjoitetaan ja millaiseksi tulkinnat vakiintuvat.
Erityisen tärkeäksi saattaa muodostua direktiivin 3. artiklan 1. kohta:
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
Teoksen saattaminen Internetissä vapaasti saataville kuuluu ilman muuta tämän alaan. Mutta kun tekijä on sen tehnyt tai sallinut, herää kysymys, mihin kaikkeen hän on suostunut. Oletettavasti direktiivin tulkinta tulee paljolti pyörimään tämän kysymyksen ympärillä. Niin sanottu implied license -oppi lähtee siitä, että antaessaan teoksensa avoimeen verkkoon tekijä implisiittisesti hyväksyy välineen luonteesta johtuvat seuraamukset ja antaa implisiittisen luvan siihen, mitä verkossa olevalle aineistolle on tapana tehdä. Herää kysymys, voiko tekijä kumota tämän vain ilmoittamalla erikseen, miten hänen teostaan saa käyttää, tai luettelemalla, miten sitä ei saa käyttää. Onko esimerkiksi Web-sivulla oleva maininta "tätä sivua ei saa tulostaa paperille" oikeudellisesti pätevä? Tähän ei direktiivi näytä ottavan kantaa; sen tavoitteet ovat toisenlaiset, mutta toisaalta se melkoisesti lisää näiden kysymysten merkitystä.
Onko esimerkiksi teoksen kopiointi toiseen palvelimeen ja jakelu sen kautta sallittua? Ilmeisesti ei, ilman erillistä lupaa. Sen sijaan voidaan yrittää argumentoida, että järjestelmä, joka poimii otteen Internetissä jo olevasta teoksesta ja välittää sen käyttäjälle hänen pyytämällään tavalla, on vain tekninen järjestely, joka ei merkitse uutta yleisölle välittämistä. Lukijahan voi joka tapauksessa hakea teoksen ja lukea siitä valitsemansa kohdan; kyse on vain tämän toimenpiteen tekemisestä sujuvammaksi. (Tässä ei ole syytä vedota sitaattioikeuteen, koska ote sinänsä ei ole sitaatti.)
Voidaan myös yrittää argumentoida, että lyhyen otteen (muutama lause) ottaminen teoksesta ei ole lainkaan tekijänoikeudellisesti relevanttia. Oikeuskirjallisuus ja ennakkotapaukset kuitenkin viittaavat siihen, että suhteellisen lyhyetkin otteet teoksesta voitaisiin tulkita teoksen (osittaiseksi) kopioinniksi ja siten luvanvaraiseksi. Mutta voitaisiin argumentoida, että ote, joka sisältää vain lyhyen tiedonannon tai tosiasian toteamisen, ei kuulu tekijänoikeuden piiriin. Vaikka jokin tuotos kokonaisuutena olisi luovan työn omaperäinen tulos ja siten teos, voidaan ajatella, että ne osat, jotka ovat pelkkiä faktojen tai datojen luetteloita tms. jäisivät ikäänkuin teoksen ulkopuolelle tekijänoikeudellisesti.
Direktiivin 5. artiklan 1. kohta sallii "tilapäiset kopiointitoimet" määrätyin ehdoin. Sitä kirjoitettaessa on oletettavasti ajateltu muun muassa välimuistia (cache). Muotoilu on kuitenkin varsin kiemurainen, ja se voidaan lukea myös niin, että vain teknisesti välttämätön tilapäinen kopiointi on sallittua, eikä tehokkuussyistä tapahtuvaa kopiointia ehkä voitaisi laskea sellaiseksi, paitsi jos tehostaminen on välttämätöntä, jotta jokin järjestelmä ylipäänsä voisi toimia.
Direktiivi lähtee siitä, että analogista ja digitaalista kopiointia käsitellään eri tavoin. Tämä merkitsee poikkeamista tekijänoikeuden perinteestä, jossa on pyritty yleisyyteen, riippumattomuuteen teknisistä muodoista. Muutoksen taustalla on, että digitaalinen kopiointi merkitsee käytännössä ratkaisevasti erilaista kopiointia kuin analoginen. Muutos on jo aiemmin tehty tietokoneohjelmien ja tietokantojen osalta.
Direktiivi supistaa poikkeuksia tekijänoikeuteen määräämällä ne rajat, joissa jäsenvaltiot ylipäänsä voivat sellaisia poikkeuksia tehdä lainsäädännössään. Tämä periaatteellisesti erittäin olennainen muutos kuitenkin (monen mielestä onneksi) vesittyi varsin pitkälle direktiiviehdotuksen käsittelyssä, jossa alun perin varsin suppeaa listaa laajennettiin olennaisesti.
Lisäksi mukana on vahvasti ajatus tekijöiden oikeudesta korvaukseen useissa sellaisissa tapauksissa, joissa teosta käytetään tekijänoikeuden poikkeusten nojalla. Korvaukset ennakoidaan toteutettavan eri maissa eri tavoin, ja käytännössä ilmeisesti vallitsevaksi tavaksi tulevat erilaiset tallennusvälineistä yms. perittävät maksut (kuten kasettimaksut), jolloin korvaukset eivät käytännössä päädy yksittäisille tekijöille vaan järjestöille.
Direktiivin tulkintaan ja soveltamiseen tulee todennäköisesti vaikuttamaan sen mutkikas ja kiistoja täynnä ollut laadintaprosessi. Esiintyneiden kiistojen luonteesta antanee jotakin kuvaa Suomen hallituksen kirjelmä U 5/1998 eduskunnalle direktiivin erään luonnoksen johdosta.
Jonkinlaista esimakua siitä, miten direktiiviä saatetaan tulkita, tai sen tulkinta saatetaan tulkita, antavat Digitodayn artikkelit EU:n copyright-säädökset sallivat vain sivuosoitelinkin etusivulle ja Tekijä oikeudellisesti vahvoilla epäselvissä uutislainauksissa. Aivan ilmeisestikin asiassa on suurta epäselvyyttä senkin takia, että vain harvat ymmärtävät, mistä linkityksessä on kysymys ja mitä erilaisia asioita saatetaan kutsua linkitykseksi.
Toistaiseksi en näe syytä missään olennaisessa suhteessa tarkistaa niitä arvioita, joita olen esittänyt mm. tekijänoikeusfakkini kohdassa Tarvitaanko linkittämiseen lupa? sekä kirjoituksissani Web-sivujen tekijänoikeudesta, erityisesti sen siirtymisestä ja Uutisten tekijänoikeus- ja muu suoja. Mutta mahdollista toki on, että direktiivi tulee johtamaan tilanteeseen, jossa normaalin linkittämisen katsotaan olevan tekijänoikeuden alaista. Tällä tulisi olemaan hyvin kauaskantoiset ja vahingolliset vaikutukset.
Opetusministeriössä on laadittu 2001-07-10 päivätty muistio direktiivin kansallisesta voimaansaattamisesta. Yleistajuisemmin tilannetta kuvaa IPR infon artikkeli EU:n tekijänoikeusdirektiivin kansallinen voimaansaattaminen alkamassa. Katso myös Kopioston lausuntoja aiheesta.
Tekijänoikeustoimikunta jätti 2002-05-02 mietinnön tekijänoikeuslain muuttamisesta direktiiviä vastaavaksi. Ks. Digitodayn uutista Kulttuuriministeriö haluaa piratismin kuriin.
Hallitus antoi 2002-10-11 eduskunnalle esityksen HE 177/2002 lainsäädännöksi, jolla tekijänoikeusdirektiivi pantaisiin täytäntöön.
EFFi on esittänyt laajaa kritiikkiä tekijänoikeustoimikunnan ehdotuksesta. Siihen sisältyy vastauksia useimmin kysyttyihin kysymyksiin em. hallituksen esityksestä.
Asiallisesti eduskunta päätti hylätä esityksen. Muodollisesti ottaen ehdotus raukesi, koska vuosiksi 1999–2002 valittu eduskunta päätti työskentelynsä tekemättä päätöstä.
Uusi esitys HE 28/2004 annettiin eduskunnalle 2004-03-19. Se on eduskunnan palvelimessa PDF- ja Word-muotoisena sekä konekirjoitustyyppisenä tekstinä (muodollisesti HTML-muotoon upotettuna), joten olen muokannut siitä yksinkertaisen hypertekstiversion.