Tekijänoikeus: vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin, luku 6 Tekijänoikeuden erityiskysymyksiä:

Entä opiskelijoiden oikeudet tekemiinsä teoksiin?

Tekijänoikeus tekijällä

Opiskelusuhde ei ole työ- eikä virkasuhde eikä se siten aiheuta tekijänoikeuden siirtymistä. Tietysti opiskelija saattaa myös olla työsuhteessa oppilaitokseen esimerkiksi kurssiassistenttina. Tällöinkään tekijänoikeus ei suinkaan siirry automaattisesti, ja siirtyminen voi enintään koskea niitä ohjelmia, jotka on luotu nimenomaan työsuhteessa tehtynä työnä.

Opiskelijan kirjoittamaan tutkielmaan, ohjelmaan tai muuhun teokseen on hänellä itsellään tekijänoikeus. Oppilaitoksella ei ole siihen minkäänlaista tekijänoikeutta. Jos oppilaitos haluaa käyttää opiskelijan tekemää ohjelmaa opetuksessaan tai muutoin, sen on saatava siihen opiskelijan lupa. Opiskelija saa oppilaitokselta lupaa pyytämättä julkaista teoksensa, myydä sen julkaisuoikeudet yms.

Sopimuksella opiskelijan ja oppilaitoksen välillä voidaan tekijänoikeus tietenkin siirtää kokonaan tai osittain taikka opiskelija voi antaa oppilaitokselle oikeuden käyttää työtä. Oikeudellisesti ja moraalisesti kyseenalaista on, voiko oppilaitos asettaa sellaisen sopimuksen tekemisen ehdoksi sille, että opiskelija saa tehdä opinnäytetyön.

Monissa oppilaitoksissa on sisäisiä sääntöjä tai ohjeita siitä, että tekijänoikeudet opinnäytteisiin siirtyvät oppilaitokselle. On tulkinnanvaraista, merkitseekö tämä sopimusta, joka siirtäisi tekijänoikeuden. Tekijänoikeusneuvosto ei ole ottanut kantaa tällaisiin tapauksiin, koska sen tehtäväalaan ei kuulu sopimusten tulkitseminen.

Opettajan panos

Opinnäytetyön aiheen antaminen ja työn ohjaaminen eivät yleensä muuta sitä, että tekijänoikeus syntyy opinnäytteen tekijälle yksin. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1988:2 tätä tarkennetaan seuraavasti. (Periaatteet toistetaan lausunnossa 2001:10.)

Sillä, että teos on opintosuoritus, ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä merkitystä. Työn valmistaneella opiskelijalla on tekijänoikeus työhönsä. Se, missä määrin opettajan ohjaus on vaikuttanut työn lopputulokseen, on ratkaistava tapauksittain. Jos opettajan osuus on ollut siinä määrin luova ja omaperäinen, että se on todettavissa valmiissa tuotteessa, on myös opettajan panos tekijänoikeudellisesti suojattu. Tällöin opinnäytetyö rinnastuu tekijänoikeuslain 6 §:ssä tarkoitettuihin yhteisteoksiin. Yleensä opettajan osuus on lähinnä neuvova ja pedagoginen. Tällöin tekijän­oikeuden on katsottava syntyneen yksin opiskelijalle.

Julkisuuslaki ei vaikuta tekijänoikeuteen

Jos opiskelija esittää tekemänsä tutkielman, ohjelman tai muun teoksen esimerkiksi harjoitustyönä, pro gradu -työnä, diplomityönä tms., siitä yleensä tulee julkinen asiakirja sillä perusteella, että se on viranomaiselle annettu asiakirja. Asiakirjojen julkisuus, joka nykyisin perustuu lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta, kylläkin menee tekijänoikeuden edelle määrätyssä mielessä (25d §), mutta tämä ei kumoa tekijänoikeutta. Erityisesti tässä yhteydessä julkisuus ei perusta oppilaitokselle mitään oikeutta vaan vain velvollisuuden: sillä on velvollisuus asiakirjan julkisuuden takia pyynnöstä antaa se luettavaksi tai kopio siitä.

Olli Pitkänen on kirjoittanut oppaan Harjoitustöiden tekijänoikeudesta, jossa käsitellään aihetta monipuolisesti. Oppaassa, joka on varsin ansiokas, esitetään kuitenkin mielestäni varsin epäselvästi julkisuuslainsäädännön vaikutus harjoitustyön asemaan. Siinä ensin otetaan se kanta, että opiskelijalla on oikeus rajoittaa työnsä julkisuutta mutta sitten kuitenkin todetaan: Niinpä lienee selvää, että arvosteltuun opinnäytteeseen saa kuka tahansa tutustua niin kuin AsiakJulkL:ssa säädetään. Käsittääkseni viranomaiselle (myös korkeakoululle) annettu asiakirja (myös opinnäytetyö) tulee pääsääntöisesti – siis ellei johonkin tapaukseen sovellu jokin laissa nimenomaisesti säädetty poikkeus julkisuudesta – julkiseksi sillä hetkellä, kun viranomainen saa sen. Julkisuus siis alkaa opinnäytteen luovuttamisesta, ei siitä, että se on arvosteltu. Toisaalta tästä julkisuudesta ei seuraa muuta tekijänoikeuden rajoitusta kuin ne, joihin Pitkänen viittaa (tosin mainitsematta oikeutta saada asiakirjasta kopio). Toisaalta kyllä, kuten Pitkänenkin toteaa, tekijänoikeusneuvosto on lausunnossaan 1989:4 ottanut sellaisen kannan, että ”opinnäytteet julkistuvat niitä arvosteltaviksi luovutettaessa, edellyttäen että tekijä ei ole sitä nimenomaisesti kieltänyt”, lähtien siitä ajatuksesta, että opiskelija hyväksyy korkeakoulun ”sisäiset säännöt ja käytännön”, ellei niitä erikseen vastusta. Oikeampi tulkinta olisi mielestäni se, että julkisuuslainsäädännöstä johtuva rajoitus eli teoksen tuleminen julkiseksi asiakirjaksi (mutta ei tekijänoikeudellisessa mielessä julkistetuksi) on ehdoton, tekijän tahdosta riippumaton, kun taas julkistaminen tekijänoikeudellisessa mielessä, siis esimerkiksi webissä julkistaminen tai kirjana painaminen, pysyy tekijän yksinoikeutena.

Resurssien käytön vaikutus

Joskus esitetään, että jos opiskelijan teos on luotu käyttäen oppilaitoksen resursseja (käytännössä lähinnä tietokoneita), niin oppilaitoksella olisi teokseen jonkinlainen tekijänoikeus. Tämä ei pidä paikkaansa. Tekijänoikeuslakiin ei sisälly mitään sellaista, että tekijän käyttämien työvälineiden omistajalla olisi osuutta tekijänoikeuteen.

Tekijänoikeudesta aivan riippumaton näkökohta on, että opiskelija on saattanut opiskelun varjolla harjoittaa muuta toimintaa oppilaitoksen resursseja käyttäen, esimerkiksi tehdä korkeakoulun tietokoneilla ohjelmia myyntitarkoituksessa ja ilman, että asia liittyy hänen opiskeluunsa korkeakoulussa. Silloin oppilaitos voi vaatia korvauksia resurssien käytöstä, teoriassa myös rangaistusta sopimusrikkomuksesta, mutta silloinkaan oppilaitos ei voi saada tekijänoikeutta kyseisiin teoksiin. Analogiana voisi esittää, että varastetulla tietokoneella kirjoitetun kirjan tekijänoikeus on tekijällä eikä tietokoneen laillisella omistajalla.