Yöpyä-verbin merkitys on PSK:n ja KSK:n mukaan ’nukkua yönsä, olla yötä jossakin’, ja tämän mukaisesti niiden esimerkeissä on olosijainen määrite: ”Yöpyä hotellissa, teltassa.” Kuitenkin NSK:ssa verbillä on toinenkin merkitys, ja se esitetään ensimmäisenä:
yöpy|ä – – 1. asettua yöksi (jhk). | Taivasalle y:minen. Mökkiin y:nyt matkalainen. [Ajeli] asemiehiä ja airuita alituiseen - - usein Hämeenlinnassa y:en ɪᴠᴀʟᴏ. [Kun] kuljin otusta hakemassa, yövyin usein tähän järven rantaan ᴋᴀᴛᴀᴊᴀ. - -- se tuskalla täytti mun tuntehein / ja unteni vieraaks y:i ʟᴇɪɴᴏ.
Esimerkeissä on merkitystä vastaavasti tulosijassa oleva määrite (taivasalle, rantaan), Eino Leinon runosta otetussa esimerkissä kuitenkin translatiivi (vieraaks), jolla usein muutenkin on tulosijaa vastaava merkitys.
1930-luvun raamatunsuomennoksessa yöpyä-verbi esiintyy 17 jakeessa, useimmiten tässä kuvatussa merkityksessä, esimerkiksi Korkeassa veisussa (nyk. Laulujen laulu) säkeissä ”Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme”. Vuoden 1992 suomennoksesta sellainen käyttö puuttuu; jonnekin yöpyminen on korvattu jossakin yöpymisellä tai muunlaisella ilmauksessa, kuten mennä yöksi jonnekin.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 17.7.2025.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.