Sana ängetä on KSK:n mukaan kansankielinen, PSK:n ja KSK:n mukaan arkikielinen, joten tavallaan se on normittamisen ulkopuolella. Siinä on kuitenkin tapahtunut erikoinen merkityksen laajentuminen.
NSK:ssa merkityksen kuvaus on ”tunke(utu)a, tuppautua; vängätä, ängätä”. Ainoa esimerkki on Väinö Linnan tekstistä: ”Älä perkele änkee [jonon] väliin äijä”. Merkitys näyttäisi selvästi olevan ensisijaisesti ’tunkeutua, tunkea itsensä’, toissijaisesti ’vängätä, ängätä’, joka tarkoittaa väkisin vääntämistä, kääntämistä, tunkeutumista, penäämistä yms. PSK:n kuvaus on ”tunkeutua, tuppautua, vängätä”, ja molemmissa esimerkeissä on kyse itsensä tunkemisesta.
KSK:ssa kuvaus on kuitenkin laajempi: merkityksen ”tunkeutua, tuppautua” lisäksi on toinen, ”ahtaa, tunkea”, esimerkkinä ”Änkesi matkalaukut tavaratilaan.”
Tämä on sikäli outoa, että sanan vanhoissa merkityksissä on kyse joko itsensä tunkemisesta tai jostain aivan muusta, kuten vänkäämisestä ja inttämisestä, ei tavaroiden tunkemisesta, ahtamisesta.