Sanan yksilö kuvaus PSK:ssa ja KSK:ssa on suppeahko:
yksittäinen ihminen, eläin t. kasvi itsenäisenä kokonaisuutena. Ihmis-, eläin-, kasviyksilö. Koirasyksilö. Malli-, valioyksilö. Poikkeus-, vaikuttajayksilö. Yksilö ja yhteiskunta. Yksilö ja laji. Suhtautua oppilaisiin yksilöinä. Perhoskokoelmassani on jokunen hieno yksilö.
NSK:ssa kuvaus on paljon pitempi, lähes palstan mittainen. Se alkaa näin:
s. 1. jhk ryhmään, lajiin tm. kokonaisuuteen kuuluva olio omana itsenäisenä kokonaisuutena, individi.
NSK kertoo kyllä myös, että sanaa yksilö käytetään melko harvoin elottomista esineistä. Kuvaus on tältä osin melko vanhentunut, koska sanaa käytetään nykyisin aika usein elottomista olioista, esimerkiksi autoista ja taloista.
Tällainen tilanne herättää kysymyksen, onko esimerkiksi lentokoneyksilöistä puhuminen kielen normien vastaista. KSK:han on ainakin jollain tapaa myös normatiivinen (ainakin siinä on kiistatta normatiivisia kannanottoja), ja tässähän on kyse aiemman sanakirjan mukaisen merkityksen vahvasta supistamisesta.
PSK:ssa ja KSK:ssa olevat sanojen kuvaukset on enimmäkseen muodostettu lähinnä vahvasti lyhentämällä ja yksinkertaistamalla NSK:ssa olevia kuvauksia. Tätä ei liene missään varsinaisesti perusteltu. Jos muutokseen sisältyy myös sanan merkitysalan supistaminen, sitä lienee pidettävä tietoisena ja harkittuna. Tällöin voi tulkita, että normia on muutettu. Onhan varsinkin aiemmin kielen normien yksi tavallinen tyyppi ollut sellainen, jossa sanan tai muun ilmauksen merkitystä pyritään rajaamaan, jolloin jotkin käytössä olevat merkitykset määritellään yleiskielen normin vastaisiksi (esimerkiksi puhekielisyyksiksi, murteellisuuksiksi tai kokonaan virheellisiksi).
Toinen mahdollinen tulkinta on, että kyseessä on vain kuvauksen lyhentäminen esimerkiksi jättämällä harvinaisiksi käyneitä merkityksiä pois, tarkoittamatta määritellä niitä norminvastaisiksi. Tämä on kuitenkin kyseenalaista etenkin silloin, kun pois jätetty merkitys ei ole harvinainen, vaan päinvastoin melko tavallinen.
Joka tapauksessa on odotettavissa ja tapahtunutkin, että sanojen käyttöä tulkitaan nimenomaan KSK:n pohjalta. Tällöin on ymmärrettävää, että siitä poikkeava käyttö ymmärretään norminvastaiseksi tai ainakin kyseenalaiseksi. Tähän suuntaan vaikuttaa se, että KSK on kätevästi saatavilla verkossa, kun taas NSK useimmille paljon hankalammin saavutettavissa.
Esimerkkejä merkitysten supistamisesta sanakirjoissa olisi varmaankin löydettävissä hyvin paljon. Mainittakoon tästä vain yksi: sanan näre merkitys on KSK:n mukaan ’nuori kuusi’, joskin siihen liittyy lisäys ”murt. yl. kuusi’. Ainoa esimerkki on kuusennäre, joka olisi outo, jos näre itsessään tarkoittaisi aina vain kuusta. NSK:ssa onkin sanalle näre myös toinen merkitys: ”2. harv. laajemmin: nuori havupuu. | Katajan, männyn n.” Suomen etymologisen sanakirjan kuvauksen mukaan näre-sanan kuusta (isoakin) yleisesti tarkoittava käyttö on itämurteista, nuorta havupuuta yleisesti tarkoittava käyttö taas länsimurteista.
Laajemman merkityksen mukainen käyttö on ollut tavallista esimerkiksi Kyllikki Saaren murhaa käsittelevissä jutuissa, joissa on halki vuosikymmenten käytetty sanaa männynnäre.