Sana viruttaa tarkoittaa joissakin murteissa (lähinnä länsimurteissa) huuhtomista tai valelemista, joissakin (lähinnä itämurteissa) taas venyttämistä. NSK:ssa edellinen on ilman tyylilajimerkintää eli yleiskielinen, jälkimmäinen taas kansankieliseksi merkittynä. Johdokset virutella ja viruttua ja yhdyssanan virutusvesi se kuvaa yleiskielisinä ja vain huuhtelemisen merkitykseen perustuvina. PSK:ssa sana kokonaisuudessaan on kansankielinen. KSK:ssa taas murteellinen.
Vielä Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uuden kielioppaan 4. painos (2011) esittää ensimmäisen merkityksen esiintyvän ”varsinkin länsisuomal. kielenkäytössä” (siis sulkematta käyttöä yleiskielen ulkopuolelle), toisen taas esiintyvän ”itäsuomal. puhekielessä”.
Vastoin NSK:n kantaa Kielikellon 2/2014 kirjoitus Virutettii veren kans sanoo:
Viruttaa-verbin merkitysero on hyvin tunnettu, ja se nostetaan usein esiin havainnollistettaessa itä- ja länsimurteiden sanastoeroja. Kummankaan murteiston mukaista merkitystä ei ole normitettu yhteiseen kirjakieleen, toisin kuin on tehty vaikkapa verbille kehdata. Näin ollen viruttaa on nimenomaan murteellinen ilmaus: asiatyylissä on suotavampaa tilanteen mukaan joko huuhtoa tai venyttää.