Aiemmin on pidetty sopimattomana tai ainakin tyylittömänä lukea ajatusviiva sanana viiva. Esimerkiksi Kielikellon 3/1998 ohjeissa ajatusviivasta sanotaan: ”On huomattava, että rajakohtaa osoittavaa ajatusviivaa ei yleensä lueta (3–5 % luetaan kolmesta viiteen prosenttiin eikä ’kolme viiva viisi prosenttia’).” Kielikellon 3/2001 kirjoituksessa Ajatusviiva ja yhdysmerkki on esitetty sama ajatus.
Kuitenkin Kielikello-lehden merkkiaiheinen teemanumero 2/2006 esittää ajatusviivan kuvauksessa seuraavan:
Pitkien lukusanojen yhteydessä on usein kätevintä ja selvintä jättää lukusanat taivuttamatta ja lukea myös ajatusviiva sanaksi viiva.
Toisaalta KOKO esittää (kohdassa Ajatusviiva) kannanoton, jonka mukaan lukutapa on arkityylinen:
Merkintätavan 2–4 metriä voi lukea seuraavasti: kahdesta neljään metriä, kaksi neljä metriä, arkisessa tyylissä ”kaksi viiva neljä metriä”.
KOP esittää olennaisesti saman ohjeen sivulla Ajatusviiva: rajakohdat ja osapuolet.
Sellainen ilmaus kuin neljästä kuuteen on kaikkien normien mukaan sinänsä moitteeton. Se ei kuitenkaan sovi kaikenlaisiin lauseyhteyksiin. Esimerkiksi Nopeus nousi neljästä kuuteen metriin sekunnissa on sanoin kirjoitettuna tai ääneen lausuttuna kaksiselitteinen: se voi tarkoittaa Nopeus nousi 4:stä 6 metriin sekunnissa, siis ’nopeus oli ensin 4 m/s ja nousun jälkeen 6 m/s’, tai Nopeus nousi 4–6 metriin sekunnissa, siis ’nopeus nousi niin, että nousun jälkeen se oli 4–6 m/s’.