NSK esittää sanan viillokki hylättävänä ja viittaa sanaan viilokki. PSK:sta alkaen sanat esitetään synonyymeina ilman kannanottoa. Vielä Kielikellon 2/1983 kirjoituksessa Ruokalajit esitetään:
Viilokki (ei: ”viillokki”) on viipaleiksi leikattua eli viilottua, keitettyä lihaa vaaleassa kastikkeessa.
Vaikuttaa siltä, että vanhan kannan perusteena oli, että viilokki on sananjohdoltaan hyväksyttävämpi, johdos verbistä viiloa. Sellaista verbiä ei kuitenkaan ole NSK:ssa. Suomen murteiden sana-arkiston synonyymikortiston mukaan viiloa esiintyy toisaalta merkityksessä ’viiltää’, toisaalta kylmän aiheuttamaa kipua tarkoittavan verbin vihloa muunnelmana. Tällaisen yleiskieleen kuulumattoman sanan ajatteleminen kantasanaksi on outoa, etenkin, kun viillokki selittyy luontevamman substantiivin viilto tai verbin viiltää (: viillän) johdokseksi. Toisaalta viilo ja viiloa esiintyvät Lönnrotin sanakirjassa, ja Eino Sakari Yrjö-Koskisen Suomalais-ranskalaisessa sanakirjassa (1900). on viilo ’incision, entaille’ ja viilokki ’fricassé’, joten viilokki lienee alkuperäinen johdos.