Vieraiden nimien ja sitaattilainojen taivutusta koskevat ohjeet ovat olleet mutkikkaita, ja niitä on osittain muuteltu, usein mutkikkaammiksi. Muutosten kuvaaminen on vaikeaa, koska ohjeistot ovat olleet rakenteeltaan, esitystavaltaan ja laajuudeltaan erilaisia. Ohjeistoja ovat etenkin seuraavat:
Selvä muutos on tapahtunut ranskankielisten Marseille-tyyppisten nimien taivutuksessa: vuoden 1960 ohjeiden mukaan ne tulkitaan ääntämykseltään diftongiloppuisiksi, kuten [marsei], joten taivutetaan esimerkiksi Marseillehin [marseihin], kun taas uudempien ohjeiden mukaan niiden tulkitaan loppuvan j-äänteeseen, [marsej], ja siksi taivutetaan Marseilleen [marsejiin]. Kielikello näyttäisi kuvaavan aiemman käytännön vanhentuneena, kun taas KOP esittää nämä taivutustavat vaihtoehtoina.
Muutos koskee myös joitakin sitaattilainoja. Ruoka-alan sanoille ratatouille ja rouille KSK esittää sekä i- että j-loppuisen ääntämyksen, mutta taivutuksen vain jälkimmäisen mukaisena, esimerkiksi ratatouillea, joka lienee tarkoitettu lausuttavaksi [ratatujia]. Tälle sanalle sanakirja mainitsee myös suomalaistetun asun ratatui, joka on tietysti taivutukseltaan ongelmaton (ratatuita jne.). PSK:ssa ratatouille-sanan ääntämykseksi kuvataan [ratatui], mutta taivutukseksi nalle-tyyppinen (ratatouillea, ratatouilleen jne.), joka ei sovi yhteen sellaisen ääntämyksen kanssa.
Sellaisia nimiä, jotka loppuvat lainanantajakielen ääntämyksessä painolliseen vokaaliin, on vanhastaan käsitelty suomen kielessä niin, että vokaali tulkitaan pitkäksi. Painolliseksi on tällöin tulkittu myös ranskankielisen nimen loppuvokaali. Näitä asioita ei liene missään sanottu suoraan, mutta ne ovat ilmenneet lukuisista esimerkeistä, esimerkiksi Bordeaux : Bordeaux’hon, joka on tietysti mielekäs vain, kun ääntämykseksi ajatellaan [bordoo],
Osittaiseksi luopumiseksi periaatteista voidaan tulkita Kotuksen sivulla vuonna 2016 julkaistu kirjoitus Rio de Janeiron kisapaikkojen nimet, jossa sanotaan: ”Koska nimessä Maracanã on paino viimeisellä tavulla, se äännetään usein puolipitkänä. Niinpä nimeä voi taivuttaa illatiivissa joko Maracanãan tai Maracanãhan.”
Edellä mainittu kirjoitus esittää myös: ”Kaupunginnimeä Manaus voi taivuttaa joko Manauksessa tai Manausissa.” Saman ajatuksen esittää KOP sivu Nimien taivutus: s-loppuiset vieraskieliset nimet. Se esittää myös yleisemmän periaatteen: ”Jos nimi toistuu usein kielenkäytössä tai se koetaan muuten tutuksi, se voidaan kuitenkin taivuttaa kse:llisenä”. Tämä poikkeaa aiemmasta linjasta, jossa kullekin nimelle on yksi taivutus, joskaan ei aina ole ollut selvää, miten se määräytyy.
Englannin kielessä nimen lopussa oleva h ei äänny. Useimpien ohjeiden mukaan mukaan suomen kielessä kuitenkin taivutetaan sellaista nimeä ikään kuin se ääntyisi, ja taivutetuissa muodoissa se ääntyy, varsin usein myös perusmuodossa: Sarah : Sarahin.
Edellä mainitussa vuoden 1960 ohjeistossa kuitenkin käsiteltiin h:ta ääntymättömänä ja taivutettiin Sarah : Sarah’n. Sittemmin linja muuttui, mutta KOP:ssa on kahtalainen linja:
Jos nimen taivutusmuotoon ei äännä h:ta, pääte merkitään heittomerkin avulla:
Hannah [hana] : Hannah’n [hanan]Sarah [särä ~ sera] : Sarah’n [särän ~ seran]Huom. Heittomerkillinen merkintätapa saattaa kuitenkin joskus tuottaa hankalia kirjoitusasuja, joita on vaikea hahmottaa. Varsinkin partitiivi- ja illatiivimuodot, kuten Sarah’aa [särää ~ seraa] ja Sarah’aan [särään ~ seraan], ovat hankalia. Siksi voi olla selvempää suosia kirjoitusasun mukaista taivutustapaa. Joka tapauksessa tekstissä kannattaa käyttää samasta nimestä johdonmukaisesti jompaakumpaa taivutustapaa, joko i:llistä tai heittomerkillistä.
Edellä mainitun Kielikellon artikkelin mukaan nimiä, joiden lopussa on borough, burgh tai brugh, taivutetaan kuten konsonanttiloppuisia, vaikka ääntämys voi vaihdella, esimerkiksi Edinburghin.
KOP:n mukaan ”myös taivutuspäätteen liittäminen heittomerkillä on mahdollista, jos ääntöasu päättyy vokaaliin”. Esimerkkinä se esittää sanan Middlesbrough ja sille kolme eri partitiivia: Middlesbroughia, Middlesbroughiä ja Middlesbrough’ä. Sen mukaan englanninkieliset nimet, joiden lopussa on borough, burgh tai brugh, ”ääntyvät asussa ’börö’, ’bur’ tai ’brö’”. Näin on päädytty myös sellaisiin taivutusvaihtoehtoihin kuin Middlesbrough’öön.