Suomen kielen normien muutoksia, luku 5 Taivutusmuotojen muodostus:

Vieraiden nimien taivutustyypit

Vieraiden nimien ja sitaattilainojen taivutusta koskevat ohjeet ovat olleet mutkikkaita, ja niitä on osittain muuteltu, usein mutkikkaammiksi. Muutosten kuvaaminen on vaikeaa, koska ohjeistot ovat olleet rakenteeltaan, esitys­tavaltaan ja laajuudeltaan erilaisia. Ohjeistoja ovat etenkin seuraavat:

Selvä muutos on tapahtunut ranskankielisten Marseille-tyyppisten nimien taivutuksessa: vuoden 1960 ohjeiden mukaan ne tulkitaan ääntämykseltään diftongi­loppuisiksi, kuten [marsei], joten taivutetaan esimerkiksi Marseillehin [marseihin], kun taas uudempien ohjeiden mukaan niiden tulkitaan loppuvan j-äänteeseen, [marsej], ja siksi taivutetaan Marseilleen [marsejiin]. Kielikello näyttäisi kuvaavan aiemman käytännön vanhentuneena, kun taas KOP esittää nämä taivutus­tavat vaihtoehtoina.

Muutos koskee myös joitakin sitaatti­lainoja. Ruoka-alan sanoille ratatouille ja rouille KSK esittää sekä i- että j-loppuisen ääntämyksen, mutta taivutuksen vain jälkimmäisen mu­kai­se­na, esimerkiksi ratatouillea, joka lienee tarkoitettu lausuttavaksi [ratatujia]. Tälle sanalle sana­kirja mainitsee myös suomalaistetun asun ratatui, joka on tietysti taivutukseltaan ongelmaton (ratatuita jne.). PSK:ssa ratatouille-sanan ääntämykseksi kuvataan [ratatui], mutta taivutukseksi nalle-tyyppinen (ratatouillea, ratatouilleen jne.), joka ei sovi yhteen sellaisen ääntämyksen kanssa.

Sellaisia nimiä, jotka loppuvat lainan­antaja­kielen ääntämyksessä painolliseen vokaaliin, on vanhastaan käsitelty suomen kielessä niin, että vokaali tulkitaan pitkäksi. Painolliseksi on tällöin tulkittu myös ranskan­kielisen nimen loppu­vokaali. Näitä asioita ei liene missään sanottu suoraan, mutta ne ovat ilmenneet lukuisista esimerkeistä, esimerkiksi Bordeaux : Bordeaux’hon, joka on tietysti mielekäs vain, kun ääntämykseksi ajatellaan [bordoo], Osittaiseksi luopumiseksi periaatteista voidaan tulkita Kotuksen sivulla vuonna 2016 julkaistu kirjoitus Rio de Janeiron kisapaikkojen nimet, jossa sanotaan: ”Koska nimessä Maracanã on paino viimeisellä tavulla, se äännetään usein puoli­pitkänä. Niinpä nimeä voi taivuttaa illatiivissa joko Maracanãan tai Maracanãhan.”

Edellä mainittu kirjoitus esittää myös: ”Kaupunginnimeä Manaus voi taivuttaa joko Manauksessa tai Manausissa.” Saman ajatuksen esittää KOP sivu Nimien taivutus: s-loppuiset vieraskieliset nimet. Se esittää myös yleisemmän peri­aatteen: ”Jos nimi toistuu usein kielen­käytössä tai se koetaan muuten tutuksi, se voidaan kuitenkin taivuttaa kse:llisenä”. Tämä poikkeaa aiemmasta linjasta, jossa kullekin nimelle on yksi taivutus, joskaan ei aina ole ollut selvää, miten se määräytyy.

Kielikellon artikkelin mukaan nimiä, joiden lopussa on borough, burgh tai brugh, tai­vu­te­taan kuten konsonantti­loppuisia, vaikka ääntämys voi vaihdella, esimerkiksi Edinburghin. KOP:n mukaan ”myös taivutus­päätteen liittäminen heitto­merkillä on mah­dol­lis­ta, jos ääntö­asu päättyy vokaaliin”. Esimerkkinä se esittää sanan Middlesbrough ja sille kolme eri par­ti­tii­via: Middlesbroughia, Middlesbroughiä ja Middlesbrough’ä.