Suomen kielen normien muutoksia, luku 5 Taivutusmuotojen muodostus:

Vieraiden nimien taivutustyypit

Eri ohjeistoja

Vieraiden nimien ja sitaattilainojen taivutusta koskevat ohjeet ovat olleet mutkikkaita, ja niitä on osittain muuteltu, usein mutkikkaammiksi. Muutosten kuvaaminen on vaikeaa, koska ohjeistot ovat olleet rakenteeltaan, esitys­tavaltaan ja laajuudeltaan erilaisia. Ohjeistoja ovat etenkin seuraavat:

Lopussa diftongi vai konsonantti?

Selvä muutos on tapahtunut ranskankielisten Marseille-tyyppisten nimien taivutuksessa: vuoden 1960 ohjeiden mukaan ne tulkitaan ääntämykseltään diftongi­loppuisiksi, kuten [marsei], joten taivutetaan esimerkiksi Marseillehin [marseihin], kun taas uudempien ohjeiden mukaan niiden tulkitaan loppuvan j-äänteeseen, [marsej], ja siksi taivutetaan Marseilleen [marsejiin]. Kielikello näyttäisi kuvaavan aiemman käytännön vanhentuneena, kun taas KOP esittää nämä taivutus­tavat vaihtoehtoina.

Muutos koskee myös joitakin sitaatti­lainoja. Ruoka-alan sanoille ratatouille ja rouille KSK esittää sekä i- että j-loppuisen ääntämyksen, mutta taivutuksen vain jälkimmäisen mu­kai­se­na, esimerkiksi ratatouillea, joka lienee tarkoitettu lausuttavaksi [ratatujia]. Tälle sanalle sana­kirja mainitsee myös suomalaistetun asun ratatui, joka on tietysti taivutukseltaan ongelmaton (ratatuita jne.). PSK:ssa ratatouille-sanan ääntämykseksi kuvataan [ratatui], mutta taivutukseksi nalle-tyyppinen (ratatouillea, ratatouilleen jne.), joka ei sovi yhteen sellaisen ääntämyksen kanssa.

Loppuvokaalin pituus

Sellaisia nimiä, jotka loppuvat lainan­antaja­kielen ääntämyksessä painolliseen vokaaliin, on vanhastaan käsitelty suomen kielessä niin, että vokaali tulkitaan pitkäksi. Painolliseksi on tällöin tulkittu myös ranskan­kielisen nimen loppu­vokaali. Näitä asioita ei liene missään sanottu suoraan, mutta ne ovat ilmenneet lukuisista esimerkeistä, esimerkiksi Bordeaux : Bordeaux’hon, joka on tietysti mielekäs vain, kun ääntämykseksi ajatellaan [bordoo],

Osittaiseksi luopumiseksi periaatteista voidaan tulkita Kotuksen sivulla vuonna 2016 julkaistu kirjoitus Rio de Janeiron kisapaikkojen nimet, jossa sanotaan: ”Koska nimessä Maracanã on paino viimeisellä tavulla, se äännetään usein puoli­pitkänä. Niinpä nimeä voi taivuttaa illatiivissa joko Maracanãan tai Maracanãhan.”

S-loppuiset nimet

Edellä mainittu kirjoitus esittää myös: ”Kaupunginnimeä Manaus voi taivuttaa joko Manauksessa tai Manausissa.” Saman ajatuksen esittää KOP sivu Nimien taivutus: s-loppuiset vieraskieliset nimet. Se esittää myös yleisemmän peri­aatteen: ”Jos nimi toistuu usein kielen­käytössä tai se koetaan muuten tutuksi, se voidaan kuitenkin taivuttaa kse:llisenä”. Tämä poikkeaa aiemmasta linjasta, jossa kullekin nimelle on yksi taivutus, joskaan ei aina ole ollut selvää, miten se määräytyy.

Englanninkieliset h‑loppuiset nimet

Englannin kielessä nimen lopussa oleva h ei äänny. Useimpien ohjeiden mukaan mukaan suomen kielessä kuitenkin taivutetaan sellaista nimeä ikään kuin se ääntyisi, ja taivutetuissa muodoissa se ääntyy, varsin usein myös perus­muodossa: Sarah : Sarahin.

Edellä mainitussa vuoden 1960 ohjeistossa kuitenkin käsiteltiin h:ta ääntymättömänä ja taivutettiin Sarah : Sarah’n. Sittemmin linja muuttui, mutta KOP:ssa on kahta­lainen linja:

Jos nimen taivutusmuotoon ei äännä h:ta, pääte merkitään heittomerkin avulla:

Hannah [hana] : Hannah’n [hanan]
Sarah [särä ~ sera] : Sarah’n [särän ~ seran]

Huom. Heittomerkillinen merkintätapa saattaa kuitenkin joskus tuottaa hankalia kirjoitus­asuja, joita on vaikea hahmottaa. Varsinkin partitiivi- ja illatiivi­muodot, kuten Sarah’aa [särää ~ seraa] ja Sarah’aan [särään ~ seraan], ovat hankalia. Siksi voi olla selvempää suosia kirjoitus­asun mukaista taivutus­tapaa. Joka tapauksessa tekstissä kannattaa käyttää samasta nimestä johdon­mukaisesti jompaa­kumpaa taivutus­tapaa, joko i:llistä tai heittomerkillistä.

Borough‑loppuiset yms. nimet

Edellä mainitun Kielikellon artikkelin mukaan nimiä, joiden lopussa on borough, burgh tai brugh, tai­vu­te­taan kuten konsonantti­loppuisia, vaikka ääntämys voi vaihdella, esimerkiksi Edinburghin.

KOP:n mukaan ”myös taivutus­päätteen liittäminen heitto­merkillä on mah­dol­lis­ta, jos ääntö­asu päättyy vokaaliin”. Esimerkkinä se esittää sanan Middlesbrough ja sille kolme eri par­ti­tii­via: Middlesbroughia, Middlesbroughiä ja Middlesbrough’ä. Sen mukaan englannin­kieliset nimet, joiden lopussa on borough, burgh tai brugh, ”ääntyvät asussa ’börö’, ’bur’ tai ’brö’”. Näin on päädytty myös sellaisiin taivutus­vaihto­ehtoihin kuin Middlesbrough’öön.