Suomen kielen normien muutoksia, luku 5 Taivutusmuotojen muodostus:

Vertailumuotojen taivutuksen vokaalit: kivempia vai kivempiä?

Kaksitavuisen a‑loppuisen adjektiivin loppu­vokaali muuttuu yleensä e:ksi komparatiivin tunnuksen edellä ja katoaa superlatiivin tunnuksen edellä, esimerkiksi kiva, kivempi, kivin. Jos sanan ensimmäisessä tavussa on vokaalina e tai i, syntyy vokaali­soinnun kannalta ongelmallinen tilanne: pitäisikö esimerkiksi komparatiivin partitiivin olla kivempaa vai kivempää? Entä onko superlatiivin partitiivi kivinta vai kivintä? Asiaa käsitellään Nyky­ajan kielen­oppaan kohdassa Vertailu­asteet, jossa todetaan, että normit eivät ota yleisesti kantaa asiaan.

Myös muista nomineista kuin adjektiiveista voidaan muodostaa vertailu­muotoja, vaikka se ei ole kovin tavallista. Tällöinkin voi syntyä edellä kuvattuja ongelmia. Niihin on jossain määrin otettu kantaa sanakirjoissa. Erityisesti ilta-sanan komparatiivin muodot kuten illemmalla ovat KSK:ssa vain taka-vokaalisia, mutta NSK mainitsee myös etuvokaalisuuden mahdollisuuden, kuten illemmällä.


Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.

Tämä sivu kuuluu n avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.