Suomen murteiden sana-arkiston synonyymikortistossa sanan varvastaa kortissa on esitetty seuraava kysymys: ”– – Känkistämiseksi sanottiin siis varpailleen nousemista, varvistamista. Miten teidän murteessanne sanottaisiin?” Vastauksissa on monenlaisia sanoja (illistää ym.), mutta var-alkuisia siellä ovat varpistaa, varpistaa, varputa, varvastella, varvustaa. Levikistä tms. ei ole tietoja.
Jostain syystä NSK:n tekijät ottivat vaihtoehdoista sanan varvastaa, ehkäpä siksi, että se näyttää säännölliseltä johdokselta sanasta varvas, tai siksi, että se esiintyy Lönnrotin sanakirjassa. Kenties se onkin alkuperäisin, ja kenties muut ovat syntyneet sitä eri tavoin muuntelemalla, tai sitten sanoja on vain muodostettu kansankielessä lukemattta morfologian oppikirjoja. Voi myös olla, että NSK:aan otettu sana valikoitui sen mukaan, mitä kirjakielessä on esiintynyt, sillä NSK:n esimerkit ovat arvostetusta kirjallisuudesta. NSK kuvaa sanan merkitykset sanoilla ”kävellä t. juosta varpaillaan”.
PSK:sta sana puuttuu kokonaan. KSK:ssa se taas on, mutta asussa varvistaa, ja sillä on merkitykset ”nousta varpaille; seistä t. (vars. pienestä lapsesta puhuttaessa) kävellä varpaiden varassa”. Kolmea eri merkitystä vastaavat Kotuksen Suomi–ruotsi-suursanakirjassa eri käännökset: ställa sig / stå / gå på tå.
Nykyisin ilmeisesti käytetään muun muassa hoitoalalla sanoja varvastaa ja varvistaa (lasten) varpailla kävelemisestä. Näistä varvistaa on ehkä tavallisempi.