Sana vaieta tarkoittaa käytännössä sekä ’lakata olemasta äänessä’ että ’olla vaiti’, mutta jälkimmäistä merkitystä pidettiin pitkään virheellisenä. Vielä PSK esittää tämän näin: ”jatkuvasta äänettömyydestä paremmin: olla vaiti, ääneti, puhumatta, hiljaa”. NSK:ssa kuvaus on pitempi ja osoittaa, kannanotostaan huolimatta, että sellainen käyttö oli laajaa:
2. par. olla vaiti, ääneti, puhumatta. | Siitä asiasta on parasta v. V:keneminen on myöntymisen merkki. Nainen v:etkoon seurakunnassa sᴘ (alk. ᴜᴛ). Älä pelkää, vaan puhu, äläkä v:kene ᴜᴛ. Huonot rintamatiedot sivuutettiin v:kenemalla. Kaikki senaikaiset asiakirjat v:kenevat [= ovat mainitsematta mitään] tästä asiasta. — V. (kirjallinen tuote, aate tms.) kuoliaaksi → tappaa vaitiololla.
Sanonta ”Nainen vaietkoon seurakunnassa” ei vastaa minkään raamatunsuomennoksen muotoa. 1. Kor.14:34 , johon sanonta selvästi perustuu, käyttää kaikissa käännöksissä ilmausta ”olla vaiti” tai ”olla ääneti”. Ilmaus ”alk. ᴜᴛ” onkin tulkittava niin, että sananparren (sᴘ) alkuperä on Uudessa testamentissa.
Suomen kielen lautakunta päätti vuonna 1995 hyväksyä vallitsevan käytännön. Kielikellon 2/1995 artikkeli Huomioida, ennakoida ja vaieta kielilautakunnan puntarissa esittää, että ”käytännössä verbin merkityksen kahtalaisuus ei liene aiheuttanut tulkintavaikeuksia”. Tosin artikkeli mainitsee E. A. Saarimaan esittäneen, että ”jos hyväksytään vaieta-sanan käyttö kahdessa merkityksessä, voi syntyä epäselvyyttäkin, esim. Radioasema vaikeni eilen.”
Artikkelin esittää myös:
– – vaikeneminen myös merkityksessä ’olla hiljaa (jostakin)’ on osoittautunut tarpeelliseksi. Tätä pyrki Matti Sadeniemi todistamaan Suomen Akatemian kielilautakunnalle jo vuonna 1960. Laajassa alustuksessaan, joka pohjautui Nykysuomen sanakirjan sanakokoelmiin, hän osoitti, että vaikenemisella on ollut luontevasti merkitys ’olla ääneti’ varhaisista raamatunsuomennoksista alkaen, ja esitti, ettei tällaista käyttöä enää leimattaisi virheelliseksi. Syystä, jota pöytäkirja ei kerro, kielilautakunta kuitenkin hylkäsi ehdotuksen.
Sadeniemen alustusta ei liene säilynyt. Raamatunsuomennoksissa on esiintynyt verbi vaieta myös vaiti olemisen merkityksessä, mutta 1930-luvun suomennoksissa se yleisesti korvattiin ilmaisulla olla vaiti tai muilla tavoin. Esimerkiksi jakeessa Matt. 22:12 Agricola kirjoitti Niin hän waikeni, ja samaan tapaan kirjoitettiin myös vuosien 1642 ja 1776 suomennoksissa, mutta 1930-luvun suomennoksessa on Mutta hän jäi sanattomaksi. Vaikuttaisi siis siltä, että vaieta-verbin merkityksen rajoittaminen puhumisen lopettamiseen olisi vasta 1800-luvun kielenhuollon keksintö. Jo Lönnrotin sanakirja esittää vaieta-verbin (siinä waiketa) merkityksen näin: ”tystna, tiga, stillas, försvagas, tröttna, upphöra”.
KSK:ssa esitetään merkitys ”olla vaiti, ääneti, puhumatta, hiljaa” ilman huomautusta. Tosin ilmaus Ehdotus vaiettiin kuoliaaksi kuvataan arkikieliseksi, mutta tämä ei johdu vaieta-verbin merkityksestä.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.