Sana vaieta tarkoittaa käytännössä sekä ’lakata olemasta äänessä’ että ’olla vaiti’, mutta jälkimmäistä merkitystä pidettiin pitkään virheellisenä. Vielä PSK esittää sen näin: ”jatkuvasta äänettömyydestä paremmin: olla vaiti, ääneti, puhumatta, hiljaa”.
Suomen kielen lautakunta päätti vuonna 1995 hyväksyä vallitsevan käytännön. Kielikellon 2/1995 artikkeli Huomioida, ennakoida ja vaieta kielilautakunnan puntarissa esittää, että ”käytännössä verbin merkityksen kahtalaisuus ei liene aiheuttanut tulkintavaikeuksia”. KSK:ssa on muun muassa ilman huomautusta esimerkki Asiasta on viisainta vaieta.