Vielä PSK:n mukaan sanaa ulkomaalainen tulee käyttää vain substantiivina:
ulkomaalai|nen 1. subst. vieraan maan kansalainen, vierasmaalainen. Maassamme vierailevat u:set. 2. adj. paremmin: ulkomainen.
Vanhan normin mukaan oli siis sanottava ulkomaiset omenat, ei ulkomaalaiset omenat, ja ulkomaiset ystäväni, ei ulkomaalaiset ystäväni. Vuonna 2001 suomen kielen lautakunta muutti normia. Tätä on selostettu Kotuksen sivulla Ulkomainen ja ulkomaalainen seuraavasti:
Ohjetta väljennettiin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että sanan ulkomaalainen adjektiivista käyttöä substantiivin määritteenä etenkään ihmisistä puhuttaessa ei enää pidetä virheenä. Voidaan siis esimerkiksi puhua paitsi ulkomaisista myös ulkomaalaisista vieraista.
Kielikellon 3/2001 artikkelissa Ulkomaalainen ja ulkomainen on laajempi selostus, jossa hyväksyttävää käyttöä kuvataan näin:
Seuraavassa CD-Perussanakirjan versiossa voidaankin nyt kuvata ulkomaalaisen sanaluokka siten, että todetaan sen esiintyvän paitsi substantiivina myös adjektiivina. Käyttöyhteydet (sanan liittyminen elävää olentoa ja varsinkin ihmistä tarkoittaviin substantiiveihin) osoitetaan esimerkkilauseiden avulla.
CD-perussanakirjasta ei julkaistu uutta versiota, mutta KSK:ssa muutos on toteutettu kuvaamalla adjektiivikäyttöä seuraavasti:
2. adj. ulkomainen. Ulkomaalaiset opiskelijat. Ulkomaalainen ystäväni.
Sanakirjan mukaan siis ulkomaalainen on adjektiivina sanan ulkomainen synonyymi, joten ulkomaalaiset omenat olisi aivan hyväksyttävä. Lautakunnan suosituksessa ei ehkä ole tarkoitettu tätä. Edellä mainitusta Kielikellon artikkelista ja KSK:n esimerkeistä voi päätellä, että adjektiivina ulkomaalainen sopisi ihmistä tarkoittavan, osittain myös muuta elävää olentoa tarkoittavan sanan määritteeksi.
Suhtautuminen sanaan ulkolainen ei ole muuttunut: sitä ei suositella, vaan olisi käytettävä sanaa ulkomainen tai ulkomaalainen.