NSK:ssa tutkituttaa on verbin tutkittaa synonyymina ilman kannanottoa. PSK:ssa ja KSK:ssa on kannanotto ”paremmin: tutkittaa”.
Käytännössä tutkituttaa on paljon yleisempi. ISK jopa esittää (§ 325) sanan tutkittaa ”epätodennäköisenä ilmauksena” (merkitty kysymysmerkillä):
Johdin ‑tUttA- on morfologisesti pleonastinen yhdysjohdin. Periaatteessa pelkkä ttA-johdinkin riittäisi muuttamisjohdoksen muodostukseen näistä kantavartaloista, mutta johdinaineksen kompleksisuus on merkki johdosten erityiskäytöstä teettojohdoksina ja tunnekausatiiveina. Osassa i-vartalokantaisia tapauksia pleonastinen tUttA-johdos on jokseenkin yksinomainen, esim. hankituttaa, laadituttaa, tutkituttaa, vihityttää (vrt. ?hankittaa, ?laadittaa, ?tutkittaa, ?vihittää).
Samanlainen muutos koskee vihkiä-verbin johdoksia vihittää ja vihityttää sekä lukea verbin johdoksia luettaa ja luetuttaa. NSK:ssa mainittu arvioituttaa on jätetty kokonaan pois PSK:sta ja KSK:sta, vaikka se on paljon yleisempi kuin synonyyminsa arvioittaa.
NSK:sta alkaen on suositettu lyhyempää johdosta joissakin sellaisissa tapauksissa, joissa yksinkertaisella johtimella muodostetun teettoverbin ohella on käytössä kaksi johdinta sisältävä: haettaa (ei haetuttaa), hidastaa (ei hidastuttaa), revittää (ei revityttää), vedättää (ei vedätyttää), teettää (ei teetättää).
Joissakin tapauksissa taas sanakirjoissa on vain lyhyempi johdos (esimerkiksi puhuttaa, hierottaa ja ostattaa), vaikka pidempi (kuten puhututtaa, hierotuttaa ja ostatuttaa) on myös käytössä. Johdoksista käännättää ja käännätyttää taas jälkimmäinen, sanakirjoissa esiintymätön, on varsin harvinainen.
Muutokset selvästikin perustuvat siihen, että on haluttu asettaa lyhyempi johdos etusijalle. Niissä ei kuitenkaan ole menty niin pitkälle, että aiemmissa sanakirjoissa esiintymätön johdos olisi otettu sanakirjaan saati etusijalle. Esimerkiksi mietityttää-verbin ohella esiintyy kyllä mietittää, mutta sitä ei liene missään sanakirjassa (ellei verkon kirjavia ”sanakirjoja” oteta huomioon). Vielä harvinaisempi on punnituttaa-verbin ohella esiintyvä punnittaa. Sanoista hierottaa – hierotuttaa pidempi, sanakirjoissa esiintymätön johdos on suunnilleen yhtä yleinen kuin lyhyempi.
Erityyppinen on kannatuttaa, joka on NSK:n mukaan verbin kannattaa synonyymi, mutta vain merkityksessä ’panna kantamaan, antaa kantaa’; PSK:ssa ja KSK:ssa sitä ei ole lainkaan. Käytännössä samanlainen tapaus on pari laskettaa – lasketuttaa.
Linjasta poikkeaa se, että lyötättää-sana, jonka sijaan NSK ohjaa käyttämään sanaa lyöttää, on PSK:ssa ja KSK:ssa ilman kannanottoa, joskin sanan lyöttää ne toteavat tavallisemmaksi.
Monissa tapauksissa sanakirjat eivät sisällä sen enempää lyhyttä kuin pitkääkään johdosta. Niinpä ei ole kantaa siihen, onko yleinen pohdituttaa parempi kuin vähemmän yleinen pohdittaa tai onko vastaavasti kadehdituttaa parempi kuin kadehdittaa. NSK:ssa on hankkia-verbin johdos hankituttaa, mutta PSK:ssa ja KSK:ssa sitä ei ole, joten periaatteessa jää auki, olisiko lyhyempi johdos hankittaa (jota ei ole sanakirjoissa, mutta joka esiintyy harvinaisena) parempi.
Sanoista korottaa ja korotuttaa sanakirjoilla ei ole huomauttamista, vaikka jälkimmäinen voidaan tulkita eräänlaiseksi kaksitasoiseksi teettämiseksi tai aiheuttamiseksi, jollaista suomen verbijohdokset eivät yleensä ilmaise. (Vitsi siitä, miten työmies tekee, pomo teettää ja isompi pomo teetättää jne. ei kuvasta todellista kielenkäyttöä,) Onhan korottaa tulkittavissa aiheuttamisjohdokseksi NSK:ssa mainitusta verbistä korota, joka kuitenkin on ollut harvinainen ja lienee jokseenkin kadonnut kielestä.