Vanhoissa kieliopeissa esitetään, että predikatiivi eli predikaatintäyte liittyy yleensä olla-verbiin, joskus tulla-verbiin. E. N. Setälä esittää kirjansa ”Suomen kielen lauseoppi” 3. painoksessa (1891) seuraavat esimerkit: ”Kevät tuli lämmin. Tämä tuli liian pieni. Oraat tulivat heikot. — Puuro tuli mustaa. Oraat tulivat heikkoja.” Tällaista käyttöä kuvattu toteamalla, että ”Puuro tuli mustaa” ilmaisee yksiselitteisesti, että puuro oli valmistuessaan mustaa, kun taas ”Puuro tuli mustaksi” merkitsee, että valmis puuro muuttui myöhemmin mustaksi, ja ”Puurosta tuli mustaa” on tulkittavissa molemmilla tavoilla.
E. A. Saarimaan Kielenopas esittää (6. painoksessa v. 1964 s. 161–162) tulla-verbiin liittyvän predikatiivin suositeltavana:
Kirjakielessä käytetään liian vähän seuraavanlaista predikatiivia: Puuro tuli mustaa. Talo tehtiin liian suuri. (Vrt. Setälä: Lauseoppi 21, 1—2.) Translatiivi (mustaksi, suureksi), jota tällaisissa tapauksissa yleisesti käytetään, viittaa yleensä siihen, että esineen tilassa on tapahtunut muutos, mistä yllä olevissa esimerkeissä ei ole kysymys. Seuraavanlainen kansanmurteiden käytäntö olisi suositeltavaa: Kyllä se nyt huonompi tulee. Kuinka kovia tahdotte munat? Kyllä kai se on kohta tehtykin sellainen. Sanottakoon siis yleiskielessäkin: Talvi tuli ankara. Pöytäkirja tuli pakostakin epätarkka. Rautatie rakennettiin kapearaiteinen. Ovet tehdään kaksinkertaiset. Ehkä laadimme koetehtävät liian vaikeat.
Saarimaan toisessa esimerkissä ”Talo tehtiin liian suuri” ei ole predikatiivia nykykielioppien mukaan. Siinä oleva ilmaus ”liian suuri” on Setälän lauseopin mukaan kuitenkin objektiivinen predikaatintäyte. Tällainenkaan rakenne ei ole nykynormien mukainen, kuten seuraavasta ilmenee.
Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja (3. painos 1992, s. 144) esittää asian lyhyesti ja ilman suositusta:
Paljon harvinaisempi [kuin olla-verbiin liittyvä predikatiivi] on tulla-verbiin liittyvä predikatiivi, esim. Puuro tuli mustaa. Kevät tuli lämmin. Oraat tulivat heikkoja. Minkälaisesta puusta portaat tulisivat parhaat?
Kirja kuvaa myös (s. 146) Setälän objektiiviseksi predikaatintäytteeksi kutsuman ilmiön objektipredikatiivin nimellä ja kuvaa sen paljon harvinaisemmaksi kuin subjektipredikatiivi (siis predikatiivi nykykielioppien merkityksessä).
ISK:n kuvaus predikatiivista (§ 943) sisältää jokseenkin selvän kannanoton siitä, ettei tulla-verbiin liittyvä predikatiivi kuulu nykyiseen yleiskieleen:
Huom. Tyyppi Kala tuli herkullista on harvinainen ja ilmeisesti murresidonnainen (Ikola 1997: 265).Nää kalathan tuli hyviä. (P) | Uskoisin että se [remontoitava talo] tulee ihan kiva (TV) | Ohrahan tullee heikkokasvusta jos se kylvetään kesäkuun lopussa. (TV)Tätäkin marginaalisempi on objektia luonnehtiva predikatiivi, esim. Aidan hän teki lujan. Yleiskielessä sitä vastaa transitiivinen tuloslause Aidasta hän teki lujan (Ikola 1997).
”Ikola 1997” viittaa Osmo Ikolan artikkeliin Objektipredikatiivi Virittäjä-lehden numerossa 4/1997 (s. 498–512). Englanninkielisen tiivistelmän mukaan se käsittelee vain objektipredikatiivia ja esittää siitä mm. seuraavan: ”The object-related complement has become rare in standard Finnish. Plenty of examples can, however, be found in dialect material, with the exception of the southwest dialects, which feature the object-related complement more rarely than the other dialects.”