Tehdäkseen-tyyppinen rakenne ja-lauseen vastineena

Tehdäkseen-tyyppiseen verbinmuotoon perustuvasta lauseenvastikkeesta, esimerkiksi voittaakseni kilpailun, on kielenhuollossa aiemmin esitetty kaksi perusohjetta:

• Se vastaa tarkoitusta ilmaisevaa jotta-lausetta. Tästä johtuu sen nimi­kin: finaalinen eli tarkoitusta ilmaiseva lauseenvastike. (Esimerkki: jotta voittaisin kilpailun.)
• Sen subjekti viittaa samaan kuin hallitsevan lauseen subjekti tai ns. ajatussubjekti. (Esimerkiksi virkkeessä Harjoittelin ahkerasti voit­taak­se­ni kilpailun molemmat subjektit viittaavat yksikön 1. persoo­naan eli virkkeen kirjoittajaan tai puhujaan.)

Tehdäkseen-tyyppistä muotoa käytetään kuitenkin myös muussa mer­ki­tyk­ses­sä, vaikka tätä ei kaikissa ohjeissa ole huomattu kuvata. Sellaisia sanoja kuin nähdäkseni (ja nähdäkseen yms.) käytetään erikoismerkityksessä ’sikäli kuin näen, käsitykseni mukaan’, sen lisäksi, että niitä niitä voidaan käyttää finaalisissa lauseenvastikkeissa, esimerkiksi Kiipesin ylemmäs nähdäkseni paremmin.

Fraaseja, joissa tehdäkseen-tyyppinen verbi vastaa lähinnä sikäli kuin -lausetta, ovat muun muassa luullakseni, esimerkin mainitakseni, muistaakseni, nähdäkseni, ollakseni rehellinen, totta puhuakseni, niin sanoakseni, tietääkseni, uskoakseni ja ymmärtääkseni.

Muusta fraasikäytöstä KKOO mainitsee (s. 221) ilmaukset tulee jos on tullakseen ja ei ota syttyäkseen. Nekin ovat olleet hyväksyttyä kieltä, vaikka niitä ei ole kaikissa ohjeissa mainittu.

Uutta on sen sijaan se, että KKOO hyväksyy (s. 221–222) sellaisen käytön, jossa tehdäkseen-rakenne vastaa lähinnä ja- tai mutta-lausetta, kuten pakka­nen väistyi palatakseen pahempana. Tosin KKOO sanoo, että sellaisessa käy­tös­sä ”tarkoitus on taka-alalla” ja ”tarkoituksen sijaan korostuvat tilan­tei­den aika­suhde ja odotuksenvastaisen muutoksen merkitys”. Todel­li­suu­des­sa tällaiset rakenteet tuskin koskaan ilmaisevat tarkoitusta. Tämä ilmenee siitäkin, että KKOO kuvaa merkitystä näin:

Kyse on siis tilanteen enemmän tai vähemmän odottamattomasta uudelleen alka­mi­ses­ta, päättymisestä tai jatkumisesta. Lauseessa on tekijää tms. tarkoittavana subjek­t­ina eloton asia tai esine.

Kyseessä on siis normin muutos. Esimerkiksi Osmo Ikolan Nykysuomen käsikirja esittää (3. laitoksessa s. 169):

Finaalinen lauseenvastike on paikallaan vain sellaisissa tapauksissa, joissa se on korvattavissa jotta-lauseella. Seuraavanlainen käyttö, joka näyttää olevan yleistymässä, ei ole suositeltavaa: ”Korkeakoulujen uusi hallintomalli on tullut jäädäkseen” (par. esim. – – näyttää jäävän pysyväksi). ”Heitin aseen nurkkaan ottaakseni sen kohta takaisin” (par. – – mutta otin sen kohta takaisin).

KKOO kuvaa (s. 222) myös sellaista laajentunutta käyttöä, jossa tekijänä on ihminen. KKOO:n mukaan tästä voi johtua kaksitulkintaisuutta, jopa koomisia tulkintoja, kuten tapauksessa He menivät naimisiin vuonna 1956 erotakseen vuonna 1975.

Kielikellon 3/2015 artikkeli Meni naimisiin erotakseen – yksi- ja kaksitulkintaisia tehdäkseen-rakenteita kuvaa myös kielenhuollon aiempia kantoja. Muutos voitaneen tiivistää seuraavasti: edellä kuvattua laajennettua käyttöä pidettiin aiemmin väl­tet­tä­vä­nä, ja tätä perusteltiin muun muassa monitulkintaisuuden mahdollisuudella, kun taas nykyi­nen linja pitää sitä sinänsä hyväksyttävänä, mutta kehottaa varomaan moni­tulkin­tai­suutta.