Tavutus: konf-likti ∼ kon-flikti

Sivistyssanojen tavutusta koskevat säännöt ovat sikäli yksinkertaistuneet, että suomen kielen mukainen tavutus on aina sallittu, esimerkiksi konf-likti. Tosin tämä on tulkinnan­varaista. Tavutusta koskevassa KOKO:n esityksessä on yleisen lausuman ”Vieras­sano­jen tavutuksessa voi noudattaa joko vierassanan yhdysosien mukaista tavujakoa tai suomen kielen mukaista tavutusta” jälkeen seuraava huomautus: ”Huom. Nykysuomen sivistys­sana­kirjaan – – on tavutus­ongelmia aiheuttaviin hakusanoihin merkitty, voiko sanan jakaa tavuihin vain yhdellä tavalla vai sekä alkukielen että suomen mukaan.” Tämän voisi tulkita niin, että koska NSSK:ssa on esimerkiksi kon|flikti, ei saa tavuttaa konf-likti, vaan kon-flikti (tai konflik-ti). Toinen tulkinta on, että viittaus tarkoittaa vain, että NSSK:ssa on tietoja siitä, missä sanoissa ja missä kohdissa on mahdollista taivuttaa alkukielen mukaan. Toisaalta KOP:n sivu Tavutus vierassanoissa ja vieraskielisissä nimissä esittää saman yleisen lau­su­man ilman viittausta NSSK:aan.

Epäselvyys ei ole uutta. Kielikellon 1/2003 artikkelissa Tavun rajat kerrotaan:

– – kielilautakunta päätti jo 1968, että vierassanat voidaan tavuttaa samoin kuin kotoiset sanat: a-bort-ti, ark-tinen, dokt-riini, emb-ryo.

Lautakunta teki päätöksensä Kieli­toimis­tos­sa tuolloin tekeillä ollutta Nyky­suomen sivistys­sana­kirjaa varten (1. p. 1973). Tavutusongelmia aiheuttavien haku­sanojen tavutus on kirjassa merkitty yhdellä pystyviivalla silloin, kun sanan voi määrä­kohdas­ta jakaa tavuihin vain yhdellä tavalla (an|aerobinen, hiero|glyfi, eks|pansio) ja kahdella lyhyellä pystyviivalla silloin, kun sana voidaan jakaa sekä alkukielen että suomen mu­kaan: konˌstˌruoida, absˌtˌrakti, demoˌkˌratia, konˌgˌressi, mikroˌsˌkooppi, perˌsˌpektiivi.

Yllä olevaan lainaukseen on korjattu oikeasti lyhyiksi ne pystyviivat, jotka mainitaan lyhyiksi. Kielikellon verkkoversiossa viivat ovat yhtä pitkiä.

Edellä mainitussa artikkelissa on myös huomautus ng-yhdistelmän käsittelystä tavutuksessa. Aiemmissa kielen­huollon ohjeissa sitä ei liene mainittu. Yhdistelmän jakamista ei varsinaisesti kielletä, mutta sitä pidetään häiritsevänä:

Esimerkiksi sanassa aurin-ko, aurin-gon esiintyvän äng-äänteen tavunraja on n:n ja k:n tai g:n välissä, mutta jälkimmäisen jakaminen eri riveille ”aurin- gon” on myös häiritsevää (yhdistelmällä ng kun kuvataan yhtä äännettä).

Vieraiden nimien ja sitaattilainojen tavu­tuk­ses­sa on yleis­ohjeena, että ne voidaan tavuttaa suomen kielen sääntöjen mukaan. Aiemmin muun muassa M. Airilan kirjanen Vieras­peräi­set sanat (1945) oli alku­perä­kielen mukaisen tavutuksen kannalla. Yleis­ohjeeseen on kuitenkin poikkeus: yhden äänteen merkkinä toimivaa kirjainyhdistelmää (kuten sh ja th englannissa) ei tulisi jakaa, joten esimerkiksi jako Was-hington ei käy; sen sijaan Wa-shington on peri­aatteessa sallittu. Lisäksi yhdys­sana voidaan jakaa yhdys­osiinsa.

Näihin poikkeuksiin sisältyy paljon tulkinnan­varaisuutta. Oppaissa esitetyistä esi­mer­keis­tä voidaan päätellä, että kaksois­konsonanttia ei pidetä yhden äänteen merkkinä, vaikka se alku­peräis­kielessä ääntyisi yhtenä konsonanttina, joten voidaan jakaa esi­mer­kik­si Wel-lington.

Alku­peräis­kielen ääntämyksen mukaista olisi myös se, että venäjän­kielisissä nimissä käsitellään yhdistelmiä ts, tš ja štš yhden äänteen merkkeinä. Kuitenkin Kielikellon 4/2006 kirjoituksessa Vielä venäläisistä nimistä sanotaan: ”Jos pidetään affrikaatan mää­ri­tel­mä­nä sitä, että se on konsonantti­yhtymä, jonka muodostavat klusiili ja samaan tavuun kuuluva homorgaaninen frikatiivi, esimerkiksi ts, tš, voidaan suomen kielen kannalta hyvinkin sanoa, että esimerkiksi affrikaatassa tš on kaksi eri äännettä.” (Tämä on vastauksesta lukijan palaut­tee­seen, jota ei julkaistu.) Tämän mukaisesti voitaisiin perustella esimerkiksi tavu­tus­ta Gorbat-šov venäjän ääntämystä vastaavan tavutuksen Gorba-tšov sijasta. Kui­ten­kin KOKO esittää esimerkkinä siitä, että yhden äänteen merkkiä ei jaeta, tavutuksen Man-chester, jossa siis englannissa ch-yhdistelmällä merkitty affrikaatta käsitetään yhdeksi äänteeksi.

Edellä mainittu KOP:n sivu Tavutus vierassanoissa ja vieraskielisissä nimissä esittää myös seuraavan tavutus­mahdol­li­suu­den:

Konsonanttiyhtymiä esiintyy vierassanojen tavujen alussa myös jäljempänä sanassa: eks-tra, es-pla-nadi, hams-traa-ja.

Tämä poikkeaa aiemmasta käytännöstä, sillä tavutuksia eks-tra, es-planadi, hams-traaja ei voi perustella yhdysosiin jakamisella. Yleisesti suomen perustavutussääntö on kuvattu niin, että tavuraja on sanansisäisen konsonanttiyhtymän (yksi tai useampia peräkkäisiä konsonantteja vokaalien välissä) viimeisen konsonantin edellä. Tämä johtaa esimerkiksi tavutuksiin ekst-ra, esp-lanadi, hamst-raaja. NSSK:ssa on tämän mukaiset nimenomaiset tavutusohjeet kahdesta ensin mainitusta sanasta sekä verbistä hamstrata. On epäselvää, mihin KOP:n toisenlainen kanta perustuu ja miten sitä on tulkittava: onko kyseessä vaihtoehtoinen tavutus, vai käykö myös vanhempien ohjeiden mukainen, ja mitä sanoja muutos koskee?