Vesa Jarvan kirjoitus Kielenkiintoista: tarkistaa vs. tarkastaa kuvaa hyvin sitä, millaisiin tehtäviin nämä sanat on pyritty erottamaan kielenhuollossa (ja mm. NSK:ssa):
Kun jotakin asiaa tarkastetaan, silloin tutkitaan, onko se hyvä, ehjä, kunnossa tms. Esimerkiksi matkaliput tarkastetaan. Tarkistaminen taas merkitsee sitä, että jotakin ei pelkästään tarkasteta, vaan mahdolliset virheet tai epäkohdat myös korjataan. Esimerkiksi käsikirjoituksen kieliasu tarkistetaan ennen julkaisua.
Sanakirjoissa esitetään näille sanoille myös muita merkityksiä, mutta tässä ei puututa niihin.
Jarva kirjoittaa myös: ”Kyse on lähinnä vivahde-erosta ja puhekielessä merkitykset ovat muutenkin väljiä”. Kyse ei kuitenkaan ole väljyydestä, vaan siitä, että tällaista eroa ei ylipäänsä tehdä. Vivahde-erolla on ehkä tarkoitettu sitä, että tarkastajan voi sanoa epäsuorasti korjaavan virheitä ilmoittamalla niistä.
Kielenhuollon linjan voi sanoa muuttuneen tässä asiassa sallivammaksi ta epämääräisemmäksi. KSK:ssa on sanan tarkastaa käytön esimerkeissä tulkinnanvarainen kohta: ”Tarkastaa (myös: tarkistaa) tekstin sisältö.” Tämä on esimerkkinä merkityksestä ’tutkia asianmukaisuuden tms. toteamiseksi (us. virallista hyväksymistä varten)’, joten herää kysymys, voiko sellaisesta käyttää myös sanaa tarkistaa. Onko ilmauksilla tarkastaa teksti ja tarkistaa teksti jokin merkitysero? Aiemman normin mukaan on: tarkastamisessa ei muuteta mitään, tarkistamisessa korjataan virheet. Jos eroa ei ole, on outoa, että ilmaukset esitetään saman esimerkin vaihtoehtoisina muotoina. Sanan tarkistaa kuvauksessa on sama esimerkki toisinpäin, ja lisäksi KSK käyttää sulkeita tulkinnanvaraisella tavalla sanan merkityksen kuvauksessa: ”varmistua jnk asianmukaisuudesta, oikeellisuudesta tms. (niin että samalla korjaa mahdolliset virheet)”. Tämä antaa mahdollisuuden tulkinnalle, että virheiden korjaaminen ei olekaan olennainen osa tarkistamista, vaan vain tavallinen tai kenties jopa vain mahdollinen osa. Tähän viittaavat myös muun muassa esimerkki ”tarkistaa asiakkaan luottotiedot”. Ei kai siinä oikein ole edes ajateltavissa, että asiakkaan luottotietoja muutetaan. (Tässä on ehkä vain sattunut lipsahdus: esimerkki olisi kuulunut kohtaan 1, jos merkityksenä on ’etsiä t. selvittää jstak jk tieto tms.’.)
KSK:ssa ei ole mitään esimerkkiä tarkastaa-sanan sellaisesta käytöstä, jota se pitäisi virheellisenä. Sellaisen esimerkin esittää vielä Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas:
tarkastaa – – 3. par. tarkistaa »tiedot on tarkastettu ajan tasalle».
Kirjan Kielenhuollon juurilla mukaan kielilautakunta suositti vuonna 1931 sanaa pöytäkirjantarkistaja, mutta vuonna 1989 sanaa pöytäkirjantarkastaja. Kielikellon 3/1989 kirjoituksessa pöytäkirjantarkastaja ja pöytäkirjantarkistaja tätä on selostettu pitkähkösti, mutta ilman muuta perustelua kuin se, että yhdistyslaissa on käytetty sanaa tarkastaa. Kirjoitus loppuu seuraavasti: ”Lautakunta suosittaa tämän lainmuutoksen jälkeen yhdistyksille käytettäväksi sanaa pöytäkirjantarkastaja.” Muutos lienee tarkoitettu yleisemmäksi kuin vain yhdistyksiä koskevaksi, ja KSK:ssa on näistä sanoista vain tarkastaja-loppuinen.