Suomen kielen normien muutoksia, luku 9 Sanojen merkitykset ja tyylilaji:

Tarkastaa ja tarkistaa

Vesa Jarvan kirjoitus Kielenkiintoista: tarkistaa vs. tarkastaa kuvaa hyvin sitä, millaisiin tehtäviin nämä sanat on pyritty erottamaan kielen­huollossa (ja mm. NSK:ssa):

Kun jotakin asiaa tarkastetaan, silloin tutkitaan, onko se hyvä, ehjä, kunnossa tms. Esimerkiksi matkaliput tarkastetaan. Tarkistaminen taas merkitsee sitä, että jotakin ei pelkästään tarkasteta, vaan mahdolliset virheet tai epäkohdat myös korjataan. Esi­mer­kik­si käsikirjoituksen kieliasu tarkistetaan ennen julkaisua.

Sanakirjoissa esitetään näille sanoille myös muita merkityksiä, mutta tässä ei puututa niihin.

Jarva kirjoittaa myös: ”Kyse on lähinnä vivahde-erosta ja puhekielessä merkitykset ovat muutenkin väljiä”. Kyse ei kuitenkaan ole väljyydestä, vaan siitä, että tällaista eroa ei yli­pään­sä tehdä. Vivahde-erolla on ehkä tarkoitettu sitä, että tarkastajan voi sanoa epä­suo­ras­ti korjaavan virheitä ilmoittamalla niistä.

Kielenhuollon linjan voi sanoa muuttuneen tässä asiassa sallivammaksi ta epä­mää­räi­sem­mäk­si. KSK:ssa on sanan tarkastaa käytön esimerkeissä tulkinnan­varainen kohta: ”Tarkastaa (myös: tarkistaa) tekstin sisältö.” Tämä on esimerkkinä merkityksestä ’tutkia asian­mukai­suu­den tms. toteamiseksi (us. virallista hyväksymistä varten)’, joten herää kysymys, voiko sellaisesta käyttää myös sanaa tarkistaa. Onko ilmauksilla tarkastaa teksti ja tarkistaa teksti jokin merkitysero? Aiemman normin mukaan on: tarkastamisessa ei muuteta mitään, tarkistamisessa korjataan virheet. Jos eroa ei ole, on outoa, että ilmaukset esitetään saman esimerkin vaihto­ehtoisina muotoina. Sanan tarkistaa kuvauksessa on sama esimerkki toisinpäin, ja lisäksi KSK käyttää sulkeita tulkinnan­varaisella tavalla sanan merkityksen kuvauksessa: ”varmistua jnk asianmukaisuudesta, oikeellisuudesta tms. (niin että samalla korjaa mahdolliset virheet)”. Tämä antaa mahdollisuuden tulkinnalle, että virheiden kor­jaa­mi­nen ei olekaan olennainen osa tarkistamista, vaan vain tavallinen tai kenties jopa vain mahdollinen osa. Tähän viittaavat myös muun muassa esi­merk­ki ”tarkistaa asiakkaan luotto­tiedot”. Ei kai siinä oikein ole edes ajateltavissa, että asiakkaan luotto­tietoja muu­te­taan. (Tässä on ehkä vain sattunut lipsahdus: esimerkki olisi kuulunut kohtaan 1, jos merkityksenä on ’etsiä t. selvittää jstak jk tieto tms.’.)

KSK:ssa ei ole mitään esimerkkiä tarkastaa-sanan sellaisesta käytöstä, jota se pitäisi virheellisenä. Sellaisen esimerkin esittää vielä Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas:

tarkastaa – – 3. par. tarkistaa »tiedot on tarkastettu ajan tasalle».

Kirjan Kielenhuollon juurilla mukaan kieli­lauta­kunta suositti vuonna 1931 sanaa pöytä­kirjan­tarkistaja, mutta vuonna 1989 sanaa pöytä­kirjan­tarkastaja. Kielikellon 3/1989 kirjoituksessa pöytä­kirjan­tarkastaja ja pöytä­kirjan­tarkistaja tätä on selostettu pitkähkösti, mutta ilman muuta perustelua kuin se, että yhdistys­laissa on käytetty sanaa tarkastaa. Kirjoitus loppuu seuraavasti: ”Lautakunta suosittaa tämän lainmuutoksen jälkeen yhdistyksille käytettäväksi sanaa pöytä­kirjan­tarkastaja.” Muutos lienee tarkoitettu yleisemmäksi kuin vain yhdistyksiä koskevaksi, ja KSK:ssa on näistä sanoista vain tarkastaja-loppuinen.