Sanakirjoissa (KSK, PSK ja NSK) kuvataan sanojen taivutus viittaamalla numeroituihin taivutuskaavoihin eli taivutustyyppeihin. Jossain määrin tätä kuvausta täydennetään sanallisilla huomautuksilla.
Eri sanakirjoissa esitetyt taivutuskaavat ja niiden numerointi poikkeavat toisistaan monin tavoin. Siksi esimerkiksi se, että sanaan liittyy eri sanakirjoissa sama taivutuskaavan numero, ei välttämättä merkitse, että sanakirjojen kanta taivutukseen olisi samanlainen.
Taivutusnormien muutosten selvittäminen on näin ollen hankalaa. Vaikuttaa siltä, että suurin osa muutoksista on sellaisia, joissa aiempi, usein muita harvinaisempi taivutustapa on poistettu.
Nominien taivutukseen on tullut varsin paljon muutoksia. Useimmissa kyse on joidenkin vaihtoehtojen poistamisesta monikon genetiivin tai partitiivin muodostuksessa Tätä aihetta kuvataan seuraavassa. Muunlaisista muutoksista tässä esityksissä on omat kohtansa.
Monien i-vartaloisten nominien, kuten kaupunki, taivutusta on yksinkertaistettu: monet NSK:ssa taivutustyyppiin 5 (mallisana paperi) kuuluvat sanat on sijoitettu PSK:ssa ja KSK:ssa tyyppiin 5 (mallisana risti), jossa taivutus on numeron samuudesta huolimatta varsin erilainen:
Tähän ryhmään kuuluvat myös esimerkiksi lemmikki ja lennokki.
Missään ei liene julkisesti perusteltu näitä muutoksia, joissa on erikoista se, että vaihtoehdot kokonaan poistettiin sen sijaan, että ne olisi merkitty harvinaisiksi. Kyse ei edes ole erityisen harvinaisista muodoista; varmasti lemmikeitä ja lennokeita ovat yleisempiä kuin esimerkiksi monikon genetiivi omenain, joka on säilytetty sanakirjoissa.
Toinen esimerkki on sanan etana monikon partitiivi: PSK:n (ja KSK:n) mukaan vain etanoita, NSK:n mukaan myös etanoja ja harvinaiseksi merkittynä etania.
Sana kypärä kuuluu NSK:ssa taivutustyyppiin 12, mallisanana matala, joten sillä on useita mahdollisia monikon genetiivejä ja partitiivissakin kaksi eri muotoa, kypäriä ja kypäröitä. PSK:ssa se siirrettiin eri tyyppiin (10), jossa monikon genetiivi on vain kypärien ja harvinainen (käytännössä ei enää nykykielessä esiintyvä) kypäräin ja monikon partitiivi vain kypäriä. Taivutustyypin muutos vaikuttaa muihinkin monikkomuotoihin: esimerkiksi adessiivi on KSK:n mukaan vain kypärillä, NSK:n mukaan myös kypäröillä, jonka myös ISK mainitsee (§ 70).
Periaatteessa hyvin laaja-alaisia ovat sellaiset muutokset, että NSK:n taivutuskaavan 1 (tyyppisanana valo) monikon genetiivi on PSK:n ja KSK:n mukaan vain valojen, vaikka NSK mainitsee myös vaihtoehdon valoin, joskin se on jo siinä pantu sulkeisiin eli osoitettu normaalityyliin kuulumattomaksi tai harvinaiseksi. (Muutos on tehnyt taivutuskaavasta 1 täysin säännöllisen: jokaisen sijamuodon muodostuksessa on vain yksi vaihtoehto.) Käytännössä valoin-tyyppisiä genetiivejä on ollut vain vanhassa runokielessä. Samanlainen muutos on NSK:n taivutuskaavassa 8 (PSK:n ja KSK:n taivutuskaavassa 7): esimerkiksi sanan lovi monikon genetiivinä on nyt vain lovien, vaikka NSK:ssa oli sulkeissa myös lovein.
Sanan taivas monikon genetiivi on PSK:n ja KSK:n mukaan taivaiden tai taivaitten; niissä taivutustyyppinä on 41, mallisana vieras. NSK:ssa on lisäksi taivasten ja sulkeissa (siis harvinaisena t. normaalityyliin kuulumattomana) taivahien; siinä taivutustyyppinä on 66, mallisana myös vieras. Muutos siis koskenee koko taivutustyyppiä, johon kuuluu varsin paljon sanoja. Lisäksi muutoksessa on jätetty pois monia muitakin taivutusmuotoja, jotka NSK esitti sulkeissa: yksikön genetiivi vierahan, essiivimuodot vierasna, vierassa, vierahana, illatiivi vierahasen
Käytännössä taivasten taitaa elää lähinnä vain uskonnollisen kielen ilmauksessa taivasten valtakunta, joka jostain syystä tuli käyttöön 1930-luvun raamatunsuomennoksessa (siihen asti Agricolan mukaisesti taiwaan waltakunta; kirjoitusasu hiukan vaihteli). Erikoista kyllä muoto taivasten säilytettiin vuoden 1992 raamatunkäännöksessä. Sen sijaan samaan tyyppiin kuuluvan hammas-sanan muoto hammasten on siinä korvattu muilla ilmauksilla, ja toistasataa kertaa esiintyvä sana kuningasten on korvattu muodolla kuninkaiden.
Sanan tuli monikon genetiivi on PSK:n ja KSK:n mukaan vain tulien, mutta NSK:ssa myös tulten on mahdollinen. Vaikka tulten on itsenäisenä muotona harvinainen, yhdyssanoissa voi olla toisin: revontulten on suunnilleen yhtä yleinen kuin revontulien. Tuli kuuluu NSK:ssa taivutustyyppiin 32, jota KSK:ssa vastaa pääosin tyyppi 23, erona se, että jälkimmäisestä puuttuu ‑ten-loppuinen monikon genetiivi. Tähän tyyppiin kuuluvat KSK:ssa myös sanat jouhi, lohi, moni, riihi, syli, tiili, tuohi, uuhi, joten muutos merkitsee, että muodot jouhten, lohten, monten, riihten, sylten, tiilten, tuohten, uuhten eivät nekään enää ole yleiskielen mukaisia. (Tosin lohi ja uuhi kuuluvat NSK:ssa tyyppiin 33, jossa ‑ten on merkitty sulkeisiin.) Esimerkiksi tiilten on käytännössä melko yleinen. Se vieläpä mainitaan oikeaksi muodoksi Kielikellon 2/2013 artikkelissa Kehysriihtä ja irtoripseä ihmetellessä, vaikka jo PSK:n mukaan monikon genetiivi on vain tiilien.
Verbien taivutuksen normeja ei juuri liene muutettu. Yhden poikkeuksen muodostavat väräjää-tyyppiset verbit. Jonkin verran on muutoksia siinäkin, mitä muotoja kuvataan harvinaisiksi. Esimerkiksi verbille vuotaa NSK esittää menneen ajan muodoiksi vuoti ja vuosi, ja PSK:ssa ja KSK:ssa vuosi mainitaan harvinaiseksi. Sana hoitaa kuuluu NSK:ssa samaan tyyppiin kuin vuotaa, joten hoisi on siinä mahdollinen muoto, kun taas PSK:ssa ja KSK:ssa se on tyypissä, jossa menneen ajan muotona on vain hoiti. Muutosta ei ole perusteltu. Kielikellon 4/2013 kirjoitus Juoksija kiisi voittoon – vai kiitikö hän? vain selittää muodon hoisi ja muutamat vastaavat murteellisiksi. Vaihtelun taustaa kuvaa myös Kielikellon 3/1988 kirjoitus Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi.
NSK:n mukaan verbit paistaa ja virkkaa kuuluvat taivutustyyppiin 11, jossa imperfekti voi olla o:ton (esim. paisti eikä vain paistoi), joskin tämä on pantu sulkeisiin. PSK:ssa ja KSK:ssa ne kuuluvat tyyppiin, jossa tämä ei ole mahdollista. Kuitenkin sanan virkkaa kuvauksessa ne erikseen mainitsevat, että sillä on myös vanhentunut muoto virkki.
Tämän koosteen ensimmäinen versio on kirjoitettu 8.11.2015. Koostetta on muutettu viimeksi 29.4.2026.
Tämä sivu kuuluu Jukka ”Yucca” Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Ihmisten kielet.