Suomen kielen lautakunta hyväksyi vuonna 1999 muotojen takimmainen ja taimmainen rinnalle muodon taaimmainen.
Samalla hyväksyttiin seuraavat pitkän a:n sisältävät muodot: taaemma, taaempana, taaempaa, taaemmaksi; taaimpana, taaimpaa, taaimmaksi, taaimmas. Aiemmin sallittiin vain taemma, taempana jne.
Kannanoton kuvauksessa ei mainita perusmuotoja taaempi ja taain, mutta koska ne on otettu KSK:aan aiemmin ainoina hyväksyttävinä pidettyjen muotojen taempi ja tain synonyymeiksi, nekin on varmaan ollut tarkoitus hyväksyä.
Yleisten johto-opillisten periaatteiden mukainen olisi taimmainen, koska kantana on vartalo taka-, jossa on astevaihtelu ja jonka jälkimmäinen vokaali jää pois i-alkuisen johtimen tieltä. Rinnalle on kuitenkin jo kauan sitten hyväksytty astevaihteluton takimmainen, joka on päähakusanana jo NSK:ssa.
Kielikellon 4/1999 artikkelissa Taaimmainen arvellaan, että taaimmainen yleistyi sanan taakse vaikutuksesta. Perustelua hyväksymiselle ei esitetä; taaimmainen ei ole kovin yleinen, vaan selvästi yleisin asu on takimmainen.