Joidenkin sukunimien taivutuksen ohjeet ovat muuttuneet. Esimerkiksi Kielikellon 1/1991 artikkelin Kenpä Sutta pelkäisi? Sukunimien taivutus mukaan taivutetaan Talas : Talaksen, mutta vuonna 2011 perustetun sivuston Sukunimien taivutus mukaan tätä sukunimeä voidaan taivuttaa myös kuten yleisnimeä talas, siis Talas : Talaan, ja tämä jopa mainitaan vaihtoehdoista ensin.
Mainitun artikkelin mukaan taivutetaan Lohi : Lohea, ”ei juuri Lohta”, kun taas mainitun sivuston mukaan vain Lohta on mahdollinen. Aiemmin taivutus Niemi : Nientä mainittiin mahdolliseksi, joskin harvinaiseksi; sivuston mukaan vain Niemeä on mahdollinen. Vastaavasti nimen Joutsi partitiiviksi esitetään nyt vain Joutsia, ei enää vaihtoehtoa Joutsea. Taivutus Kallis : Kalliin on vaihdettu taivutukseksi Kallis : Kalliksen.
Muita muutoksia ovat seuraavat tapaukset, joissa aiemmin oli vain yksi taivutustapa, nyt myös toinen (listassa ensimmäisenä mainittu): Ahdes : Ahdesta ∼ Ahdetta (vastaavasti Kortes, Lähdes, Ojares), Aulis : Auliksen ∼ Auliin, Härkin : Härkinin ∼ Härkkimen (vastaavasti Kovasin, Siitoin), Tiili : Tiilen ∼ Tiilin. Nimestä Siitoin Kielikellon 3/1986 artikkeli Suomenkielisistä sukunimistä uuden nimilain tullessa voimaan mainitsee, että taivutus on vaihdellut, mutta vakiintui sitten tekimennimien mallin mukaiseksi, siis Siitoin : Siitoimen. Seuraavassa mainittavaan ohjeistoon on kuitenkin otettu myös taivutus Siitoin : Siitoinin.
Muutamien sukunimien taivutuksesta on kiistelty paljon, ja kielitoimiston ohjeiston Sukunimien taivutus mukaan yleiskielinen taivutus on astevaihtelullinen seuraavissa tapauksissa: Ryti : Rydin, Raade : Raateen ja Orpo : Orvon. Lisäksi se mainitsee muita taivutustapoja erityyppisesti: ”Rydin ∼ Rytin”, ”Raateen (∼ Raaden)” ja ”Orvon (∼ Orpon)”. Sivuston ohje Taivutus ja esitystapa kuvaa merkinnät tulkinnanvaraisesti:
Luettelossa mainitaan ensisijaisena yleiskielen mukainen taivutusmuoto. Harvinaisissa, keinotekoisissa nimissä on otettu huomioon myös suvun käyttämä taivutusmuoto. Monikon taivutusvaihtoehdoista esitetään yleensä tavallisimmat, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi olemassa.
Silloin kun nimestä esitetään vaihtoehtoiset taivutustavat, niiden välissä on aaltoviiva eli ∼. Saman taivutusmuodon eri vaihtoehtojen välissä on t. [tai]. Toissijaiset, paikalliseen käyttöön vakiintuneet harvinaiset, alueelliset tai murteelliset taivutusmuodot on merkitty sulkeisiin.
Lisäksi näitä ennen ohje esittää periaatteen, joka näyttäisi sallivan murretaivutuksen hyvin väljästi: ”Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuin yleiskielessä, silloin murteista muotoa voi käyttää myös yleiskielessä”.
Kuitenkin esimerkiksi Aamulehti on pääkirjoituksessaan tulkinnut virallisia suosituksia niin, että oikein on nimenomaan Orvon: Kronikka: Orpon vai Orvon? Kaikki, mitä olet halunnut tietää sukunimien taivutuksesta (17.6.2016). Tätä linjaa Aamulehti noudattaa yhä. Toisaalta taivutus Orpon on nykyisin varsin yleinen. Tätä ilmiötä ja sen taustaa kuvaa MTV:n uutinen Sukunimien taivutus hiertänyt toimituksissa, Orpon vai Orvon? STT palaa taivuttamaan toiveiden mukaisesti. Vielä Kotuksen uutisessa Sukunimiä kannattaa taivuttaa Kotuksen ohjeiden mukaan (1.6.2016) otetaan kantaa tätä vastaan, mutta esimerkiksi Kotus-blogin kirjoituksessa Hallitusohjelmassa vahvasti kieliasiaa Kotuksen johtaja Leena Nissilä kirjoittaa Petteri Orpon hallituksesta.