Verbin sortaa kuvauksessa NSK:ssa ensimmäisenä on sen vanha (ja oletettavasti alkuperäinen merkitys) merkitys ’kaataa maahan, hajottaa maan tasalle’ ja siihen melko suoraan perustuvia merkityksiä: ’kaataa (saalis), tappaa’, ’kukistaa, nujertaa’, ’masentaa, lannistaa, murtaa’ ja ’painaa pois oikeasta suunnasta” (tuulen tms. vaikutuksesta puhuttaessa). Tosin näihin merkityksiin (merkitysryhmä I) liittyy huomautus ”osittain vanhahtavaa käyttöä”.
Näistä merkityksistä vain viimeksi mainittu on mukana KSK:n kuvauksessa sortaa-sanasta. Sitä ja toista erikoismerkitystä ”sorauttaa (ärrää)” lukuun ottamatta sanalla on KSK:n mukaan vain merkitys ’hallita, kohdella, käsitellä jkta t. jtak ankarasti, kovakouraisesti, väkivaltaisesti, epäoikeudenmukaisesti, puolueellisesti; pitää ikeen alla, alistaa, tyrannisoida, kiusata, piinata’. Jo PSK oli samalla linjalla.
Sanaa sortaa käytetään nykykielessä yhä merkityksessä ’kaataa’, mutta sanakirjojen kuvauksia lienee tulkittava niin, että sellainen käyttö on nykyisin murteellista, yleiskieleen kuulumatonta.