Tietosanakirjan (1909–1922) laajahko artikkeli Sivistyssanat alkaa seuraavasti:
Sivistyssanat l. kulttuurisanat ovat sellaisia sanoja, jotka merkitsevät sivistyksen, kulttuurin alalle kuuluvia käsitteitä — kulttuuri tässä käsitettynä toiminnaksi, jonka kautta ja jonka tulosten avulla ihminen on päässyt hallitsemaan luontoa. S:oja ovat täten esim. kaikki sanat, jotka merkitsevät ihmisen elinkeino- ja teollisuustoimintaa (esim. jousi, nuoli, taltta, aura, vako); aivan erityistä painoa s:n joukossa pannaan metallien ja viljelyskasvien nimille (vaski, rauta, kulta; vehnä, ruis, kaura j. n. e.), samoin myös yhteiskunnallisia käsitteitä merkitseville (esim. kuningas, ruhtinas, tuomita, pitäjä, kihlakunta)– –
Pienen tietosanakirjan (1925–1928) artikkeli Sivistyssanat on lähinnä edellä mainitun artikkelin lyhennelmä, mutta sen lopussa on seuraava lisäys:
— Ahtaammassa merkityksessä käsitetään s:lla myös n. s. vierasperäisiä sanoja.
NSK on samoilla linjoilla:
sivistyssan|a 1. sana, joka merkitsee jtak kulttuurin alaan kuuluvaa käsitettä. | Suomen ”poro”, ”nuoli”, ”rita”, ”suksi”, ”pata”, ”äimä”, ”nimi” ja ”viisi” ovat s:oja, sillä niiden olemassaolo uralilaisessa kantakielessä osoittaa tätä kieltä puhuneen yhteisön tunteneen mainittujen sanojen tarkoittamat käsitteet. — Vars. 2. kielessä yleislainana esiintyvä kansainvälinen sana. | Latinan kielen taitaminen helpottaa paljon s:ojen ymmärtämistä. Käytti puheessaan paljon s:oja.
Puhe yleislainoista lienee lipsahdus, koska epäilemättä tarkoitetaan myös erikoislainoja ja ehkäpä vain niitä. NSK kuvailee sanaa yleislaina näin:
s. kiel. yleiskielessä tavallisista ja äännesysteemiin mukautuneista lainoista; )( erikoislaina. | Y[leislain]oja ovat esim. apteekki, koulu, pankki, portti, raamattu.
Esimerkkeinä mainitut sanat ovat alkujaan peräisin latinasta tai kreikasta, ja ne ovat eri asuissa levinneet eri kieliin hyvin laajasti. Koska ne ovat vanhoja, suomen kieleen lähes täysin mukautuneita ja varsin tavallisia ja yleisesti tunnettuja, niitä tuskin voi pitää sivistyssanoina.
PSK:sta ja KSK:sta sana yleislaina puuttuu kokonaan.
Myöhemmin sanaa sivistyssana ruvettiin jossain määrin välttämään ja sen tilalle tarjottiin ensin ilmausta vierasperäinen sana, sitten sen tiivistymää vierassana. Tätä tavallaan jo ennakoi se, että NSSK:n koko nimessä oli selitys Vierasperäiset sanat.
PSK:ssa vierassana on jo päähakusanana, ja sivistyssana on vain viittauksena siihen, vieläpä ilmaistuna elatiivilla, joka ilmaisee ”epävirallisuutta”: ”vierassanasta”. Sen kuvaus on seuraava:
vierassana kiel. V:t vieraista kielistä peräisin olevat sanat, joissa us. on suomelle vieraita äänteitä t. äänneyhtymiä (esim. absoluuttinen, babysitter).
Sanan sivistyssana vanhin merkitys on siis jätetty pois, eikä sanaa kulttuurisana ole enää mukana. Määritelmä on epäonnistunut, koska sen mukaan mikä tahansa vieraasta kielestä oleva sana on vierassana, siis myös esimerkiksi äiti ja sata (joille on kiistattomat lainasanaetymologiat). Joka-lausettahan ei voi pitää rajoittavana, koska siinä on sana ”usein” (lyhennettynä).
KSK:ssa tilanne on muuttunut. Määritelmän muotoilu on uusittu, ja samalla siitä on tullut liian rajoittava:
vierassana kiel. lainasana joka ei ole täysin mukautunut suomen kieleen ja jossa us. on suomelle vieraita äänteitä t. äänneyhtymiä (esim. absoluuttinen, klovni, interiööri).
Määritelmää ei voi pitää onnistuneena, koska sen mukaan esimerkiksi sanat anatomia ja manipuloida eivät ole vierassanoja. Niissähän ei ole äänteissä, äänneyhdistelmissä tai kirjoitusasussa mitään, mitä voisi pitää suomen kieleen mukautumattomana.
Käytännössä sana sivistyssana on pysynyt laajassa käytössä. KSK siis mainitsee sen ”epävirallisena”. Tiukempi kannanotto oli Kielikellon 3/2002 artikkelissa Vierassanojen kirjoitusongelmat:
Käsite sivistyssana on aikansa elänyt, sillä se viittaa menneeseen maailmaan, jossa vain harvoilla oli mahdollisuus koulutukseen ja sivistykseen. Henkinen kulttuuri on tätä nykyä kaikkien saatavilla, eikä sivistyssanalla ole nyky-yhteiskunnassa todellista käyttöä. Suurten kustantajien vierasperäisten sanojen sanakirjat ovat edelleen ilmeisesti mielikuvasyistä sivistyssanakirjoja. Sivistyssanoja kutsuttakoon vierassanoiksi.
Artikkelissa tuskin tarkoitetaan käsitettä. Pikemminkin siinä tuomitaan sana siihen liittyvien mielleyhtymien takia.
Itse käsitteelle, joka ilmaistaan sanalla sivistyssana tai vierassana, tuskin voidaan antaa täsmällistä määritelmää, jonka kaikki voisivat hyväksyä. Määrittelyä olen pohtinut mm. kirjoituksessa Mitä sivistyssanat ovat? Ahdas, mutta luultavasti yleistä kielitajua melko hyvin vastaava määritelmä olisi ”latinasta tai vanhasta kreikasta peräisin oleva tai niiden sanoista muodostettu sana, joka on (hiukan eri muodoissa) käytössä useissa kielissä”.
Normien muutosten kannalta on olennaista, että sanan sivistyssana merkitys ensin laajeni, sitten supistui (vanha merkitys jäi pois), ja seuraavaksi itse sana kyseenalaistettiin, ja tilalle on tarjottu sanaa vierassana.