Sanaa ei voi pitää norminmukaiseen kieleen kuuluvana vain sillä perusteella, että se on jossakin suomen kielen sanakirjassa. Sanakirjoissa on mukana myös murresanoja, slangisanoja, jopa alatyylin sanoja ym.
KSK:n käyttöohjeissa sanotaan: ”Sana tai ilmaus voi olla jonkin erikoisalan kieltä (tekn., lääk., mus. jne.), tai se voi poiketa tyyliltään normaalista yleiskielestä ja olla esimerkiksi asiatyyliä epämuodollisempaa arkikieltä (ark.), ylätyyliä (ylät.) tai lastenkieltä (last.). Sanan sävy voi olla esimerkiksi halventava (halv.), ironinen (iron.) tai leikillinen (leik.). Sana voi olla myös vanhentunut (vanh.) tai harvinainen (harv.).” On tulkinnanvaraista, mitkä näistä merkinnöistä tekevät sanoista norminvastaisia.
Tässä koosteessa tulkintana on, että normit määrittelevät ensisijaisesti asiatyylisen kirjakielen. Siihen kuuluvat esimerkiksi erikoisalojen sanat, mutta ulkopuolelle jäävät arkikielen ja lastenkielen sanat sekä halventavat, leikilliset ja vanhentuneet sanat.
Kielenhuollon linjan voidaan kuitenkin tulkita muuttuneen niin, että arkisuusmerkintä ei enää ole normikannanotto. Kotuksen Kielikuulumisia-uutiskirjeen 3/2013 kohdassa Sopiiko tienaaminen joka paikkaan? KSK:n silloinen päätoimittaja Eija-Riitta Grönros kirjoittaa näin:
Kielitoimiston sanakirjan merkintää ”ark.” (arkikielinen) ei ole tarkoitettu ohjeeksi vaan kuvaukseksi. Se ei siis ole ohje siitä, miten sanaa tulee käyttää, vaan se kertoo, millä tavoin sanaan yleensä suhtaudutaan. Tämä tieto voi olla hyödyksi silloin, kun tavoitellaan mahdollisimman neutraalia tyyliä. Se, voiko tai kannattaako käyttää esim. tienata-verbiä, riippuu kokonaan tekstistä, sen tyylistä ja tarkoituksesta. Valinta jää kirjoittajan harkittavaksi.
Ongelmallinen normien tulkinnan kannalta on seuraava PSK:n ja KSK:n ohjeissa kuvattu käytäntö:
Ilmauksen ”epävirallisuutta” ilmaistaan myös käyttämällä määritelmässä elatiivimuotoa:kotiapteekki kodin lääke- ja lääkintätarvikevalikoimasta.
kaularauhanen kaulan imusolmukkeista.
Molemmat esimerkkisanat ovat NSK:ssa normaaleina yleiskielen sanoina, ilman merkintää tyylilajista tai viittausta ”epävirallisuuteen”. Näin ollen voisi tulkita, että normi on niiden osalta muuttunut. Oikeampi tulkinta lienee kuitenkin se, että PSK:ssa ja KSK:ssa halutaan vain osoittaa, että nämä sanat eivät ole virallisiksi tai ammatillisiksi katsottavissa teksteissä käytettyjä termejä. Ne ovat norminmukaista yleiskieltä, mutta eivät välttämättä jonkin erikoisalan omien normien mukaisia.
Kielikellon 1/2021 artikkeli Kielitoimiston sanakirjan kootut selitteet kuvailee aihetta hiukan pitemmin kohdassa ”Elatiiviselite kertoo usein arkisuudesta”. Sen mukaan tällaista selitettä ”käytetään usein sellaisissa tapauksissa, joissa halutaan osoittaa, että hakusana poikkeaa jollain tapaa neutraalista asiatyylistä, mutta ei välttämättä kuitenkaan niin paljon, että tyylilajimerkintä (kuten merkintä arkisuudesta) olisi paikallaan”.