Sanakirjojen tyylilaji- yms. merkinnöistä

Sanaa ei voi pitää normin­mukaiseen kieleen kuuluvana vain sillä perusteella, että se on jossakin suomen kielen sana­kirjassa. Sanakirjoissa on mukana myös murresanoja, slangi­sanoja, jopa alatyylin sanoja ym.

KSK:n käyttöohjeissa sanotaan: ”Sana tai ilmaus voi olla jonkin erikoisalan kieltä (tekn., lääk., mus. jne.), tai se voi poiketa tyyliltään nor­maa­lis­ta yleis­kielestä ja olla esimerkiksi asia­tyyliä epä­muodol­li­sem­paa arki­kieltä (ark.), ylätyyliä (ylät.) tai lastenkieltä (last.). Sanan sävy voi olla esimerkiksi halventava (halv.), ironinen (iron.) tai leikillinen (leik.). Sana voi olla myös vanhentunut (vanh.) tai harvinainen (harv.).” On tulkinnan­varaista, mitkä näistä merkinnöistä tekevät sanoista normin­vastaisia.

Tässä koosteessa tulkintana on, että normit määrittelevät ensi­sijaisesti asia­tyylisen kirja­kielen. Siihen kuuluvat esimerkiksi erikois­alojen sanat, mutta ulko­puolelle jäävät arkikielen ja lasten­kielen sanat sekä halventavat, leikilliset ja vanhentuneet sanat.

Kielenhuollon linjan voidaan kuitenkin tulkita muuttuneen niin, että arkisuus­merkintä ei enää ole normi­kannan­otto. Kotuksen uutis­kirjeen 3/2013 kohdassa Sopiiko tienaaminen joka paikkaan? KSK:n silloinen pää­toimittaja Eija-Riitta Grönros kirjoittaa näin:

Kielitoimiston sanakirjan merkintää ”ark.” (arkikielinen) ei ole tarkoitettu ohjeeksi vaan kuvaukseksi. Se ei siis ole ohje siitä, miten sanaa tulee käyttää, vaan se kertoo, millä tavoin sanaan yleensä suhtaudutaan. Tämä tieto voi olla hyödyksi silloin, kun tavoitellaan mahdollisimman neutraalia tyyliä. Se, voiko tai kannattaako käyttää esim. tienata-verbiä, riippuu kokonaan tekstistä, sen tyylistä ja tarkoituksesta. Valinta jää kirjoittajan harkittavaksi.

Ongelmallinen normien tulkinnan kannalta on seuraava PSK:n ja KSK:n ohjeissa kuvattu käytäntö:

Ilmauksen ”epävirallisuutta” ilmaistaan myös käyttämällä määritelmässä elatiivimuotoa:

kotiapteekki kodin lääke- ja lääkintätarvikevalikoimasta.
kaularauhanen kaulan imusolmukkeista.

Molemmat esimerkkisanat ovat NSK:ssa normaaleina yleis­kielen sanoina, ilman merkintää tyyli­lajista tai viittausta ”epä­viral­li­suu­teen”. Näin ollen voisi tulkita, että normi on niiden osalta muuttunut. Oikeampi tulkinta lienee kuitenkin se, että PSK:ssa ja KSK:ssa halutaan vain osoittaa, että nämä sanat eivät ole virallisiksi tai ammatillisiksi katsottavissa teks­teis­sä käytettyjä termejä. Ne ovat normin­mukaista yleis­kieltä, mutta eivät välttämättä jonkin erikois­alan omien normien mukaisia.

Kielikellon 1/2021 artikkeli Kielitoimiston sanakirjan kootut selitteet kuvailee aihetta hiukan pi­tem­min kohdassa ”Elatiivi­selite kertoo usein arkisuudesta”. Sen mukaan tällaista selitettä ”käytetään usein sellaisissa tapauksissa, joissa halutaan osoittaa, että hakusana poikkeaa jollain tapaa neutraalista asia­tyylistä, mutta ei välttämättä kuitenkaan niin paljon, että tyyli­laji­merkintä (kuten merkintä arki­suu­des­ta) olisi paikallaan”.