Nykyisin tuorein virallinen sanakirja on KSK:n verkkoversio. Se ei kuitenkaan kaikilta osin ole uusimpien normien mukainen, koska päivityksiä tehdään suhteellisen harvoin. KSK on julkaistu sähköisenä vuosina 2004, 2008, 2012 ja 2014 sekä 29.2.2016, 28.2.2017, 6.6.2018, 24.2.2020, 11.11.2020, 11.11.2021 ja 10.11.2021, Se on julkaistu myös painettuna, sähköiseen versioon perustuvana vuosina 2006 ja 2012. Ensimmäinen vapaasti luettava verkkoversio oli vuonna 2014 julkaistu.
KSK:n edeltäjä on PSK, joka julkaistiin 1990–1994. Käytännössä niiden erot ovat samaa luokkaa kuin KSK:n versioiden erot. Voidaankin sanoa, että kyse on samasta kirjasta, jonka nimi vaihdettiin.
PSK perustuu NSK:aan, mutta sisältöä on karsittu paljon: sanamäärä on noin puolet pienempi, ja etenkin pitkiä sana-artikkeleita on supistettu voimakkaasti. Toisaalta mukaan on otettu uutta sanastoa, ja tietoja sanoista on päivitetty.
NSK oli omana aikanaan varsin arvovaltainen. Siihen joudutaan edelleen turvautumaan sellaisten sanojen kirjoitusasun, taivutuksen, merkityksen ja käytön osalta, joita ei enää ole uudemmissa sanakirjoissa.
NSK julkaistiin 1951–1961. Kaikki myöhemmät painokset ovat sisällöltään ja taitoltaankin muuttamattomia, paitsi että 1. painoksen niteissä olleet korjaukset tehtiin itse tekstiin; ks. Vinkkejä Nykysuomen sanakirjan digiversion käyttöön. Muoto muuttui sikäli, että ensimmäinen painos koostui 6 niteestä, uudemmat 3 niteestä.
NSSK julkaistiin vuonna 1973, täydennetty painos vuonna 1977. Siihen viitataan edelleenkin vierasperäisten sanojen normina, vaikka edellä mainitut yleissanakirjat tai erikseen tehdyt päätökset ovat monelta osin muuttaneet sen ohjeita.
NSSK:n myöhemmistä painoksista on käytetty myös nimitystä ”NSK:n 4. osa”. Lisäksi on julkaistu muita teoksia ikään kuin NSK:n jatko-osina:
NSK:n ”jatko-osista” vain ”NSK 4” ja ”NSK 5” voidaan katsoa normatiivisiksi ja nekin vain ehdollisesti ja osittain.