Sanakirjojen asema

Nykyisin tuorein virallinen sanakirja on KSK:n verkkoversio. Se ei kuitenkaan kaikilta osin ole aina uusimpien normien mukainen, koska päivityksiä tehdään suhteellisen harvoin. KSK on julkaistu säh­köi­se­nä vuosina 2004, 2008, 2012 ja 2014 sekä 29.2.2016, 28.2.2017, 6.6.2018, 24.2.2020, 11.11.2020, 11.11.2021, 10.11.2022 ja 19.3.2024. Se on julkaistu myös painettuna, sähköiseen versioon perus­tu­va­na vuosina 2006 ja 2012. Ensimmäinen vapaasti luettava verkkoversio oli vuonna 2014 julkaistu.

KSK:n edeltäjä on PSK, joka julkaistiin 1990–1994. Käytännössä niiden erot ovat samaa luokkaa kuin KSK:n versioiden erot. Voidaankin sanoa, että kyse on samasta kirjasta, jonka nimi vaihdettiin.

PSK perustuu NSK:aan, mutta sisältöä on karsittu paljon: sana­määrä on noin puolet pienempi, ja etenkin pitkiä sana-artikkeleita on supistettu voimakkaasti. Toisaalta mukaan on otettu uutta sanastoa, ja tietoja sanoista on päivitetty.

NSK oli omana aikanaan varsin arvovaltainen. Siihen joudutaan edelleen turvautumaan sellaisten sanojen kirjoitusasun, taivutuksen, merkityksen ja käytön osalta, joita ei enää ole uudemmissa sanakirjoissa.

NSK julkaistiin 1951–1961. Kaikki myöhemmät painokset ovat sisällöltään ja tai­tol­taan­kin muuttamattomia, paitsi että 1. painoksen niteiden lopussa olleet korjaukset tehtiin myöhemmin itse tekstiin; ks. Vinkkejä Nykysuomen sanakirjan digiversion käyttöön. Muoto muuttui sikäli, että ensimmäinen painos koostui 6 ni­tees­tä, uudemmat 3 niteestä.

NSK:n, PSK:n ja KSK:n historiasta kertoo Kielikellon artikkeli Matka Nykysuomen sanakirjasta Kielitoimiston sanakirjaan (31.10.2024).

NSSK julkaistiin vuonna 1973, täydennetty painos vuonna 1977. Siihen viitataan edel­leen­kin vieras­peräisten sanojen normina, vaikka edellä mainitut yleis­sana­kirjat tai erik­seen tehdyt päätökset ovat monelta osin muuttaneet sen ohjeita.

NSSK:n myöhemmistä painoksista on käytetty myös nimitystä ”NSK:n 4. osa”. Lisäksi on julkaistu muita teoksia ikään kuin NSK:n jatko-osina:

• ”NSK 5”: koostuu viiden aiemman teoksen uudelleenjulkaisusta yhtenä niteenä (1. painos 1980):
  • Uudissanasto 80 (1979), joka sisältää kieleen NSK:n tekemisen jälkeen tullutta sanastoa ja sanojen uusia merkityksiä
  • Nykyslangin sanakirja (1979)
  • Lyhenteet (1979)
  • Ulkomaiden paikannimet (1980), jonka sanotaan korvaavan NSSK:n lopussa olevan paikannimien luettelon
• ”NSK 6”: Etymologinen sanakirja
• ”NSK 7”: Synonyymisanakirja
• ”NSK 8”: Vierassanojen etymologinen sanakirja.

NSK:n ”jatko-osista” vain ”NSK 4” ja ”NSK 5” voidaan katsoa normatiivisiksi ja nekin vain ehdollisesti ja osittain.