Sanaa rypäs : ryppään on aiemmin pidetty sanan ryväs : rypään murremuotona. Näin asian selittää muun muassa Kielikellon 1990 artikkeli Tulivatko aamulehdet yhtenä ryppäänä? Kirjoitus päättyy seuraavasti:
Olisi varminta pysyä sillä linjalla, että kirjakieleen kuuluu ryväs : rypään. Sillä voimme myöntää, että myös rypäs : ryppään on oikeaa suomea, toistaiseksi kuitenkin lähinnä murretta.
Edellä oleva lainaus on Kielikellon verkkoversiosta. Sana Sillä viimeisen virkkeen alussa on outo, ja se on jonkinlainen erehdys. Suomen Kuvalehden 47/1988 artikkelissa, jossa kirjoitus on alun perin julkaistu, sen tilalla on yhteyteen paljon sopivampi Silti.
NSK ei edes mainitse muotoa rypäs. PSK:ssa se on, mutta murteelliseksi merkittynä. KSK:ssa se on rinnakkaismuotona ilman murteellisuus- tai muuta merkintää ilmeisesti vuodesta 2008 alkaen.
Suomen etymologisen sanakirjan artikkeli rypäle esittää, että ryväs ja rypäs esiintyvät molemmat laajasti murteissa ja että ne ”ovat vanhoja germaanisia lainasanoja ja niiden lähteenä on sana, jota edustaa keskialasakan drûfele ’rypäle’.