Yleisesti on opetettu, että sanan ruoka heikkoasteisiin muotoihin piti vanhojen sääntöjen mukaan kirjoittaa uo, vaikka lausutaan uu, esimerkiksi ruoan [ruuan], ruoissa [ruuissa]. Kuitenkin kielilautakunta päätti sellaisesta säännöstä vasta vuonna 1931, ja jo vuonna 1954 päätettiin hyväksyä myös ruuan. Myös näiden päätösten välisenä aikana kielenoppaissa esiintyi eri kantoja. Esimerkiksi Aarni Penttilän kirjassa Suomen kielen äänne- ja oikeinkirjoitusoppi (1948) esitetään (s. 38) seuraava:
Eräin kerroin kirjoitus horjuu tarkan merkinnän ja etymologisen, sanan eri muotojen keskinäistä yhteyttä osoittavan kirjoitustavan välillä. Esim. ruoka sanan eräissä muodoissa säilytetään usein kirjainyhtymä uo huolimatta ääntämyksestä ū (ruoalla, tavallisin ääntämys: rūalla, jonka mukainen kirjoitusasu ruualla myös on käytännössä.)
NSK (jonka osa O–R ilmestyi vuonna 1956) esittää sanan ruoka kuvauksen alussa sulkeissa seuraavan:
heikkoasteiset muodot ruoan jne. äännetään rūan jne. ja us. kirjoitetaankin ruuan jne.
Kuitenkin muutosta pidettiin pikemminkin rinnakkaisasun jonkinlaisena sietämisenä kuin varsinaisena hyväksymisenä. Kielikellon 2/1983 artikkeli Ruoka-alan sanaongelmia – Ruokasanoja suomalaisemmin selostaa muutosta näin:
Ruoka-sanassa tuottaa edelleen päänvaivaa se, onko parempi kirjoittaa ruoan vai ruuan. Vaikka yleisen ääntämyksen mukaiselle, tosin muuten kielenvastaiselle, ”ruuan”-asulle annettiin periksi 50-luvulla, on ainakin painetussa tekstissä suositeltavampaa kirjoittaa ruoan. Näin jo senkin tähden, että muuten myös vuoka-sanan taivutus ryöstäytyy ”vuuan”-asuun, niin kuin on jo näkynyt.
KSK:n mukaan edelleenkin vain taivutus vuoka : vuoan on mahdollinen. Ääntämisestä ei ole mainintaa, joten ilmeisesti normit vaativat myös ääntämystä vuoan, vaikka se olisi foneettisesti hankala ja vaikka vallitseva ääntämys lienee vuuan. Kielikellon 4/1997 artikkeli Fileetä vai ”filettä” – ruoka-alan sanojen taivutuksesta kuvaa kannan näin: ”Hieman harvemmin esiintyvää sanaa vuoka taivutetaan kuitenkin vain vuoan, vuoassa jne. (siis ei ’vuuassa’). Sanassa on astevaihtelu, joten sellaiset muodot kuin ’vuokassa’ eivät ole kirjakielen mukaisia.” Tämä on toistettu Kielikellossa 1/2007.
Ääntämyksen mukaisen kirjoitusasun kuvaaminen ”kielenvastaiseksi” on erikoista. Kysehän on siitä, että sanassa on tapahtunut äänteellinen muutos, jossa hankala äänneyhdistelmä uoa on yksinkertaistunut. Oikeastaan yleiskielinen ääntämys ruuan poikkeaa vanhojen murteiden ääntämyksistä. Niissä esiintyy muuan muassa yleisesti v-äänne k:n heikkoasteisena vastineena, mutta silti aina uu perusmuodon uo:n tilalla (ruuvan); uu esiintyy myös lyhentyneenä (ruvan, ruan).
Kielenhuollon linjan voidaan sanoa lieventyneen niin, että ruuan hyväksytään ehkä hiukan paremmin, mutta ei kuitenkaan kunnolla eikä varsinkaan ensisijaiseksi saati ainoaksi. Esimerkiksi Kielikellon 2/1992 artikkeli Lääketieteen termejä asiantuntijoille ja muillekin kommentoi paheksuvaan sävyyn kirjoitusasua ruuansulatus. Kuitenkin jo Kielikellon 4/1997 ruokasanastossa esitetään:
ruoka taivutusmuodot ruoan, ruoassa, ruoissa jne.; äännetään ja voidaan myös kirjoittaa ruuan, ruuassa, ruuissa jne.
Tässä siis jo selvästi puhutaan yksinkertaisesti ääntämyksestä eikä vain ”yleisestä” ääntämyksestä. Saman lehden kirjoituksessa Fileetä vai ”filettä” – ruoka-alan sanojen taivutuksesta toistetaan tämä ajatus hiukan toisin sanoin, tosin esittäen ruoan ”säännöllisenä” taivutuksena, ja lisätään johdonmukaisuussuositus:
Tämä [sana ruoka] on niitä harvoja suomen sanoja, joissa ääntämys poikkeaa selvästi kirjoitusasusta, ja säännöllisen taivutuksen ruoan, ruoassa jne. rinnalla ovat mahdollisia myös ääntämykseen perustuvat kirjoitusasut ruuan, ruuassa. Yhteen tekstiin kannattaa valita vain toinen oikeista muodoista.
Suositusta johdonmukaisuudesta kyllä vesittää Kielikellon 4/2008 kirjoituksessa Etsi ja korjaa: oikeinkirjoitusongelmia olevan toteamuksen sana usein: ”Samassa tekstissä on tietysti usein tyylikkäämpää käyttää vain jompaakumpaa.”